Pakko ottaa: Päihteet parisuhteessa

Olen kirjoittanut tänne blogiin kaksikin kertaa listan ihannemiehen kriteereistä, ja molemmilla listoilla on ollut toivomus kohtuullisesta päihteidenkäytöstä. Minusta on tärkeää, että parisuhteen osapuolilla on suurin piirtein samanlainen suhde bilettämiseen ja päihteisiin, jotta niistä tulee mielummin yhdistävä kuin erottava tekijä. Olen itse omasta mielestäni bilettämisestä tykkäävä kohtuukäyttäjä, jolle maistuu silloin tällöin viinilasi jos toinenkin ja silloin tällöin vaikka kokonainen pullokin. Jotain raivoraittiuden ja vakavan riippuvuuden väliltä, kuten totesin Täydellinen mies-kriteerilistassani taannoin.

Samanlainen suhde päihteisiin on tärkeä siksi, että se määrittää aika paljon ihmisen maailmankatsomusta ja arvoja. Uskoisin, että suurin osa suomalaisista suhtautuu ainakin alkoholiin aika sallivasti ja tykkää vetää silloin tällöin pikku kännit, mutta heitäkin on, jotka ovat jostain syystä valinneet alkoholittoman elämän. En halua missään nimessä kritisoida sellaista valintaa, oli kyseessä sitten joku aatteellinen, uskonnollinen tai terveydellinen syy. Luulisin vain, että alkoholi tai mikä tahansa muukin päihde aiheuttaa varmaan aika paljon ristiriitoja sellaisissa suhteissa, joissa toinen sitä käyttää ja toinen ei. Tai toinen käyttää huomattavasti enemmän kuin toinen. Siinäkin kun on vissi ero onko kännissä kerran kuussa, kerran viikossa tai lähes päivittäin. Sivuutetaan tässä yhteydessä nyt kuitenkin kaikki oikeat päihdeongelmat, ja pysytellään niissä kohtuukäytön rajoissa. Kohtuullisen käytönkin sisällä sitä variaatiota kun löytyy, ja varmasti paljon eriäviä näkemyksiä parisuhteiden sisällä.

Ristiriitaiset näkemykset päihteidenkäytöstä ovat minulle sen verran iso juttu, että joitakin miesjuttujani on kaatunut niiden takia. Esimerkiksi kerran juttelin Tinderissä erään mukavan miehen kanssa, joka mainitsi sivulauseessa ettei juo ollenkaan. Kiinnostukseni kuivui kasaan, koska tiesin, ettei juttumme voisi koskaan toimia. En olisi ikinä kehdannut juoda tai olla darrassa hänen nähtensä, en vaikka hän ei olisikaan avoimesti paheksunut sitä, koska päänsä sisällä hän paheksuisi kuitenkin. Vähän sama, kun jos söisin lihaa vegaanin edessä. Ei onnistuisi, minkä vuoksi en voisi olla parisuhteessa myöskään vegaanin kanssa. Toisaalta se toinenkaan ääripää ei olisi mitenkään unelma, joku pelkästään makkaraa ja kokolihapihvejä syövä "pupunruuan" vastustaja tai ihminen, joka joisi joka päivä. Sellaisesta minulla ei ole kokemusta, mutta pari kertaa olen tapaillut miehiä, jotka ovat poltelleet pilveä päivittäin. En ole mitenkään huumevastainen mutta päivittäinen käyttö on mielestäni liikaa, erityisesti siksi, että polttelu teki miehistä kauhean hitaita ja löysiä. Ja löysyys kriittisessä paikassa on pidemmän päälle todellakin ongelma.

Olen siitä onnellisessa tilanteessa nyt, että poikaystävälläni näistä asioista suht samoilla linjoilla, ja olemme käyneet aika paljon yhdessä ulkona. Sekin vielä sattui, että hän tykkää käydä kanssani samanlaisissa bileissä ja viihtyy hyvin kavereideni kanssa, niin voidaan käydä isolla porukalla viihteellä. Se ei ole mitenkään itsestäänselvää, sillä olen tapaillut monia miehiä jotka ovat kyllä tykänneet bilettää mutta vähän eri tavalla kuin minä, joten emme juuri käyneet yhdessä missään. Päihteidenkäytön lisäksi myös erilaiset tavat käydä viihteellä saattavat aiheuttaa hiertymää parisuhteissa. Jos toiselle riittää pari lasia skumppaa fiinissä istuskelubaarissa pari kertaa vuodessa ja toinen tykkää vetää läpi yön kestävää shottirallia joka viikonloppu, niin onhan se selvää, että ongelmia syntyy. Erityisesti silloin, jos ainoa mahdollisuus viettää sitä parisuhteen laatuaikaa on viikonloppuisin, ja toinen on silloin aina kännissä tai darrassa. Siinä vaiheessa rupeaisin kyllä kyseenalaistamaan koko suhteen järkevyyden, jos toinen valitsee joka kerta mielummin bileet kuin oman kumppanin.

Toiset pariskunnat eivät käy yhdessä ulkona siksikään, etteivät he pysty olemaan riitelemättä. Kuulostaa minusta aika kummalliselta, mutta tavallaan ymmärrettävältäkin, koska tiedän todella hyvin sen että alkoholin vaikutuksen alaisena joku pikkuasiakin saattaa tuntua ylitsepääsemättömän pahalta. Erityisesti siinä vaiheessa kun humala alkaa jo pikkuisen laskea ja väsymys hiipiä kehoon, siinä vaiheessa voi kyllä syntyä oikeasti melkoista draamaa. Ehkä parempi ratkaisu olisi kuitenkin se omien rajojen tiedostaminen ja ajoissa lopettaminen niin, ettei niitä riitoja syntyisi. Olen kuitenkin huomannut, että alkoholi ei todellakaan vaan sovi kaikille ja ehkä silloin, jos kännissä alkaa aina haastaa riitaa tai itkemään, kannattaisi jättää se juominen kokonaan väliin. Draamaa toki syntyy joskus silloinkin, kun vain toinen parisuhteen osapuolista on viihteellä, kun selvinpäin olevat puolisot pommittavat bilettävää puolisoaan viesteillä, ovat mustasukkaisia ja huolissaan. En ole itse onneksi juuri sellaista harrastanut, mutta olen kyllä joutunut pommituksen kohteeksi kun eräs tapailemani mies oli sairaalloisen mustasukkainen ja vihainen siitä, että olin kuulemma laittautunut liian kauniiksi ja lähtenyt tyrkyttämään itseäni muille miehille. Että jos jonkun neuvon haluan antaa, niin sen, että antakaa jooko niiden kumppaneittenne käydä juhlimassa ihan rauhassa. Älkääkä asettako niille mitään kotiintuloaikoja tai tarkistako vartin välein mikä meno. Se on rasittavaa.

No okei, annan vielä toisen neuvon. Valitkaa itsellenne sellainen kumppani, jolla on kanssanne samanlaiset päihteidenkäyttö- ja bilettämistottumukset. Onpahan yksi riidanaihe vähemmän.

ps. Alussa mainitsemani täydellisen miehen kriteerit voi käydä lukemassa täältä ja täältä.

pps. Kolmas neuvo vielä. Älkää epäröikö puuttua asiaan, jos kumppaninne päihteidenkäyttö lähtee oikeasti ongelmakäytön puolelle.