Mitä huonoa Sex and the City on opettanut minulle

Olen katsonut Sex and the City-televisiosarjan alusta loppuun niin monta kertaa, etten edes muista. Näin ensimmäisen jakson joskus 11-vuotiaana ja se on opettanut minulle tässä vuosien varrella yhtä sun toista hyödyllistä miehistä. Voin jopa miltei liioittelematta sanoa pitäneeni sarjaa suoranaisena ihmissuhderaamattuna, jonka neuvojen mukaan olen toiminut omissakin suhteissani. Osa neuvoista on toiminut hyvin, mutta osa on myös aiheuttanut isoja ongelmia suhteissani.

Vaikka olenkin katsonut sarjan jokaisen jakson moneen kertaan ja osaan jotkut niistä melkein ulkoa, löytyy niistä vieläkin joka katselukerralla jotain uutta. Niin kävi tälläkin kertaa, kun aloin taas katsoa sarjaa alusta blogi-inspiraation toivossa. Kiinnitin ensimmäistä kertaa koskaan huomiota siihen, kuinka Carriella on ainakin ensimmäisillä kausilla hankala tapa käyttäytyä ihmissuhteissaan, varsinkin Mr. Bigin kanssa. Huomasin, että aina kun heidän välillään tapahtuu jotakin mikä jää vaivaamaan Carrien mieltä, hän ei kerro Mr. Bigille tuntemuksistaan mitään vaan märehtii asiaa vain omassa päässään ja sinkkuystäviensä kanssa. Tästä seuraa, että kaikki ihan vähäpätöisetkin jutut paisuvat Carrien päässä todella isoiksi ja aiheuttavat hänelle suurta ahdistusta, koska hän toivoisi Mr. Bigiltä jotain korjausliikettä jota hän ei tietenkään voi tehdä, koska ei tajua minkään olevan huonosti. Lopulta Carrie ei kestä enää vaan räjäyttää koko jättikokoiseksi paisuneen jutun suoraan Mr Bigiä päin, joka luonnollisesti säikähtää ja hämmentyy yhtäkkistä purkausta. Sama kuvio toistuu monessa jaksossa varsinkin heidän ensimmäisen suhteensa aikana.

Minulla on itselläni tismalleen sama ärsyttävä tapa, mitä en ollut tajunnut ennen kuin poikaystäväni alkoi huomautella minulle siitä. Siitä oli toki koitunut paljon ongelmia jo aikaisemmissa suhteissanikin, en vain ollut tajunnut aikaisemmin mistä kenkä puristaa eikä kukaan miehistäkään ollut osannut sitä minulle selittää. Nykyisessä suhteessani olen kuitenkin miettinyt aikaisempaa enemmän syitä käytökselleni, ja luulen nyt oivaltaneeni ongelman ytimen. Ongelmani on se, että jään hautomaan minua häiritseviä asioita oman pääni sisälle, jossa ne sitten turpoavat isoiksi ja lopulta räjähtävät pitkin seiniä, sen sijaan että sanoisin niistä heti suoraan ja päästäisin ne ulos pieninä ja harmittomina. Niinpä poikaystäväni, aivan kuten Mr. Big, on toisinaan hieman ihmeissään ja vihainen odottamattomista tunteenpurkauksistani, koska ne tuntuvat hänen näkökulmastaan varmasti melko epäreiluilta ja, noh, tarpeettomalta riidan haastamiselta. Katsoessani Carrien touhua ymmärsin Mr. Bigin tunteet enkä ihmetellyt ollenkaan sitä, miksi heidän suhteensa päättyi kerta toisensa jälkeen eroon. Ei mikään rakkaus, oli se kuinka vahvaa tahansa, voi kestää sellaista käytöstä.

Ilmeisesti olen ottanut onkeeni sarjan opeista vähän liiankin hyvin, koska tuollainen käyttäytymismalli ei ole kovinkaan toimiva. Tietenkään en voi syyttää omasta käytöksestäni pelkkää televisiosarjaa, mutta varmasti sillä on ollut asian kanssa jotain tekemistä, kun en ole aikaisemmin pitänyt Carrien käytöstä mitenkään erikoisena. Toisaalta eivät tainneet pitää sarjan tekijätkään, koska ei Carrie eikä kukaan muukaan sinkkutytöistä sitä sarjan aikana mitenkään kyseenalaista. Ylipäätään sarjassa on yleisenä trendinä vaan olla puhumatta suhteissa suoraan ja mieluummin lopettaa ne kuin edes yrittää selvittää ongelmia tai koittaa hyväksyä toisen ihmisen vikoja.

Sex and the Cityssä toistuu jatkuvasti sellainen kaava, että joku neljästä päähenkilöstä on suhteessa jossa ilmenee joku ongelma ja josta neljä päähenkilöä sitten keskustelevat keskenään. Yleisimpiä ongelmia ovat esimerkiksi sellaiset, että jonkun mies haluaa tehdä sängyssä jotain mistä nainen ei pidä. Vaikkapa kokeilla anaaliseksiä, pissaleikkejä tai puhua tuhmia. Itse lähestyisin tilannetta kertomalla miehelle etten itse juuri pidä kyseisestä asiasta, mutta voimme varmasti löytää jonkun ratkaisun tilanteeseen. Sex and the Cityn naiset taas ovat joko suoraan että ei jatkoon, seuraava kehiin kiitos tai sitten jos he antavatkin tilaisuuden, he ensin kuumottelevat asiaa hirveästi omassa päässään ja sitten kun on tilanne päällä he yhtäkkiä kiljaisevat että ei apua en pysty tähän ja juoksevat pois. Se vähän hämmentää, koska kyseessä on kuitenkin yli kolmikymppiset naiset jotka ainakin ovat olevinaan seksuaalisesti melko avoimia, joten voisi kuvitella heidän osaavan puhua seksistä suoraan. Vaan ei.

Puutteistaan huolimatta Sex and the City on kuitenkin yksi lempisarjoistani, eikä sen viihdyttävyttä voi kiistää mikään. Pätevänä ihmissuhdeoppaana sitä ei kuitenkaan kannata käyttää, ainakaan ilman kriittistä suodatinta.