Enää ei seurustella, nyt tapaillaan

Nuorempana monet asiat tuntuivat paljon yksinkertaisemmilta. Parisuhdekuviot menivät suurinpiirtein niin, että oli joku ihastus, ja jos ihastus sattui tykkäämään takaisin, oltiin yhdessä. Minä ja eksänikin aloimme seurustella ehkä kaksien treffien jälkeen, eikä seurustelupäätös ollut minkään keskustelun tulos vaan ajattelimme kumpikin suhteemme alkaneen virallisesti siitä hetkestä, kun pussasimme ensimmäistä kertaa. Elin silloin aika eri maailmassa kuin nyt: suudelma on todellakin vain suudelma, mistään ei voi päätellä mitään ja se, että on ihastunut johonkuhun ei välttämättä tarkoita, että haluaisi parisuhteen hänen kanssaan.

Parisuhteeseen sitoutuminen tuntuu olevan nykyisin paljon aikaisempaa isompi juttu, eikä siihen lähdetä kevein perustein. Moni haluaa mieluummin pitää vaihtoehdot auki, eikä sitoutua yhteen ennen kuin on aivan täysin sataprosenttisen varma. Päällisin puolin suhteet ovat usein kuitenkin lähes samankaltaisia riippumatta siitä, onko kyseessä virallinen seurustelusuhde vai määrittelemätön tapailu, samoja asioita suhteen osapuolet toistensa kanssa tekevät. Käytännössä katsoen nämä tapailusuhteet siis ovat parisuhteita olematta sitä kuitenkaan. Epämääräisyytensä vuoksi niiden säännöissä on ihmisten välillä hieman tulkintaeroja: itse ajattelen, että tapailusuhteessa on ok tapailla ja panna samaan aikaan myös muita, jos asiasta ei ole sovittu erikseen mitään. Se onkin ehkä konkreettisin ero sellaiseen viralliseen The Parisuhteeseen, joissa useimmiten sääntönä on ettei muita panna, mutta on niitä sellaisiakin tapailusuhteita, joissa on sovittu ettei muihin kosketa mutta silti ei haluta tehdä suhteesta ns. virallista. Kynnys parisuhteeseen ryhtymiseen on siis monilla enemmänkin joku henkinen juttu kuin se, ettei pystyisi sitoutumaan olemaan vaan yhden ihmisen kanssa.

Harrastin itse sinkkuaikoinani monta vuotta sarjadeittailua, eli minulla oli näitä tapailusuhteita monia peräkkäin ja usein samanaikaisestikin. Se oli kätevää, koska aina kun yksi lähti hiipumaan, oli seuraava jo alkamaisillaan. Suurin ongelma suhteissani oli se, etten tiennyt sopivaa sanaa kuvaamaan suhteitani ja ihmisiä, joiden kanssa niissä olin. Tapailuksi niitä kutsuin joo, mutta mitä sanaa käytetään ihmisestä jota tapailee? Tapailukumppani on liian pitkä ja vaikea, deitti taas kuulostaa ihmiseltä jonka tapaa ensimmäistä kertaa. Heila on aika hyvä, mutta sitä keksin käyttää vasta kun aloin heilastella nykyisen poikaystäväni kanssa. Säädöstä tulee liikaa mieleen pelkkä merkityksetön seksisuhde, samoin paritteluystävästä, joka on kyllä mahtava sana ja minua hieman harmittaa etten voi käyttää sitä enää kenestäkään. Ja oikeastaan siitä tulee kyllä mieleen enemmänkin joku fuckbuddy-järjestely kuin tapailusuhde, joka noin periaatteessa muistuttaa ihan kunnon parisuhdetta. Joka tapauksessa sopivan sanan löytäminen oli kovin hankalaa, joten kiersin ongelman esittelemällä tapailuihmiseni aina heidän etunimillään. Sekään tosin toiminut kovin hyvin, koska kaikki olettivat aina meidän seurustelevan ja siitä syntyi toisinaan kiusallisia tilanteita.

Toisaalta ei ole mikään ihme, että tapailua kuvaavat sanat ovat epämääräisiä, kun koko konsepti on varsin häilyvä. Tapailuhan on oikeastaan lähinnä sellainen koevaihe, jonka aikana suhteen tulevaisuus päätetään ja jonka aikana kaikki on periaatteessa mahdollista kun mitään ei ole suljettu pois. Suhde kehittyy kuitenkin lähes väkisinkin johonkin suuntaan, joko parisuhteeksi tai joksikin muuksi kuvioksi tai sitten lakkaa olemasta kokonaan. En ainakaan ole kuullut vuosikausia jatkuvasta tapailusuhteesta, jossa vaan oltaisiin ja tutustuttaisiin toiseen tulematta ikinä mihinkään päätökseen suhteen tilasta. Tapailusuhde kestää oman kokemukseni mukaan yleensä sen kuukauden tai pari, mutta ne ovat niin yleisiä, ettei niiden olemassaoloa voi lyhytkestoisuudesta huolimatta sivuuttaa. Onhan se minunkin aikaisemmin harrastamani sarjadeittailu vähän niinkuin parisuhteessa olisi, koko ajan on joku juttu meneillään, kumppanit vaan vaihtuvat matkan varrella.

Tässä vanha postaukseni tapailusuhteista eli melkein mutta ei ihan-seurustelusta.