Onko pakko muuttaa yhteen?

Todella moni yleisimmistä parisuhteen ongelmista liittyy ainakin osittain yhdessä asumiseen. Kumma juttu siis ettei sitä saman katon alla asumisen normia kyseenalaisteta kovinkaan paljon, vaan yhdessä asutaan vaikka väkisin, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Mutta miksi luoda tahallaan vaikeuksia suhteeseen, kun on helpompikin vaihtoehto?

Nykyään yhä useampi valitsee erillään asumisen vaihtoehdon, enkä yhtään ihmettele. Erillään asuessa  toista voi nähdä silloin kun kumpikin haluaa, ja yhteisen ajan voi käyttää johonkin mukavaan, ei esimerkiksi kotitöistä riitelyyn. Erillään asuvat parit ovat kuulemma yhdessä asuvia tyytyväisempiä seksielämäänsä ja seksiä tulee harrastettuakin enemmän. Omaa aikaa ja tilaa saa silloin kun sitä tarvitsee, ja oman kodin saa laittaa sellaiseksi kun haluaa. Ja tietysti se, ettei toista nää koko ajan vaan silloin tällöin saa vähän ikävöidä, saa alkuhuuman ja ihastumisen tunteen kestämään pidempään. Kuulostaa ainakin minun mielestäni varsin hyvältä.

Erillään asuvien parisuhteita ei kuitenkaan välttämättä oteta vakavasti. Ajatellaan, että omat asunnot tarkoittavat sitä, että suhteen osapuolet ovat koko ajan toinen jalka oven välissä lähdössä suhteesta pois. Koska mikäänhän ei kerro sitoutumisesta paremmin kuin yhteisen vessaharjan omistaminen. Mutta eikö se, että pariskunta asuu erillään koska tietää sen olevan suhteen kannalta parempi vaihtoehto, kerro nimenomaan siitä rakkaudesta ja sitoutumisesta? Että ei muuteta yhteen vaan siksi, että niin kuuluu tehdä tai koska se on käytännöllistä, mutta samalla tietää suhteen kärsivän siitä? Eikä se erillään asuminen aina johdu siitä, että yhdessä asuminen olisi jotenkin tosi vastenmielinen ajatus, vaan siinä saattaa olla kaikenlaisia käytännön syitä, vaikkapa eri kaupungeissa olevat työpaikat tai se, että toisella on kissa ja toisella koira jotka eivät voi asua saman katon alla.

Käytännön syyt ovat usein myös niitä, joiden vuoksi pariskunta päätyy muuttamaan yhteen. Yhdessä asuminen tulee halvemmaksi, ja on sata kertaa helpompaa löytää vaikkapa täältä pääkaupunkiseudulta kiva ja kohtuuhintainen kämppä kahdelle kuin yhdelle. Joskus yhdessä asuminen on ainoa vaihtoehto, kun ei kerta kaikkiaan ole varaa asua yksin. Yhteenmuutto on kuitenkin sen verran iso päätös, ettei raha saisi olla ainoa syy sen tekemiseen. Toinen syy on tietty myös se siirappinen ajatus, että yhdessä asuminen on tosi romanttinen ja ihana juttu ja saa herätä joka päivä toisen vierestä ja nähdä sen oman rakkaan joka päivä. Onhan siitä toisen vierestä ihanaa herätä, ainakin rauhallisina viikonloppuaamuina, mutta silloin kun herätyskello soi marraskuisena maanantaiaamuna kello 5, on ainakin minulle aivan sama mistä ja kenen vierestä herään, joka tapauksessa vituttaa. Ja kyllä se toisen naamakin voi ruveta jossain vaiheessa ärsyttämään, kun sitä näkee joka päivä ja sitten vasta ärsyttääkin, jos toinen on kaiken kukkuraksi unohtanut sukat lattialle ja likaiset astiat pöydälle. Yhteen muuttaessa pitääkin olla tietoinen tällaisista jutuista, koska parisuhde voi ajautua isoon kriisiin kun ne ruusunpunaiset kuvitelmat yhteisen arjen auvoista pirstaloituvat.

Toisille yhdessä asuminen sopii tosi hyvin, ja toiset suhteet taas menestyisivät varmasti paremmin jos se osapuolet eivät asuisi yhdessä. Ainakin minä itse olen sellainen, että kaipaan paljon omaa aikaa ja tilaa, mahdollisuuksia tehdä rauhassa omia asioita ja päättää esimerkiksi siitä, mitä ruokaa syön ja minkä väriset verhot laitan olohuoneeseen. Toivoisin, että myös erillään asumisesta tulisi normaalimpi ja hyväksytympi tapa olla parisuhteessa, koska kuten jo totesin edellisessä avoimia suhteita käsittelevässä tekstissäni, on varmaan aika kuluttavaa joutua jatkuvasti perustelemaan valintojaan muille ihmiselle. Minä ja poikaystäväni aiomme kuitenkin varmaan jossain vaiheessa noudattaa perinteistä kaavaa ja muuttaa saman katon alle, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Toistaiseksi nautin ihan liian paljon siitä, kun saan maata sohvalla verkkareissa ja syödä pussillisen popcornia yksin, ja siitä, kun saan välillä kaivata häntä ja sitten nauttia jälleennäkemisestä.

Tässä kiinnostava aihetta käsittelevä teksti No Sex and the City-blogissa.