Seksuaalinen häirintä ei lopu ennen kuin miehetkin tuomitsevat sen

#MeToo on onnistunut tosi hyvin tuomaan esille sen, kuinka laaja ilmiö seksuaalinen häirintä on, ja tarjonnut monille häirintää ja ahdistelua kokeneille mahdollisuuden kertoa kokemuksistaan ja saada vertaistukea. Rohkenen kuitenkin epäillä, että kovinkaan moni nainen ei oikeasti edes yllättynyt siitä, kuinka yleistä häirintä on, koska ainakin oman kokemukseni mukaan lähes jokainen tuntemani nainen on kokenut jonkinasteista häirintää. Se on meille niin normaalia, ettemme ole osanneet oikein edes kyseenalaistaa sitä ennen kuin nyt.

En ole onnekseni joutunut koskaan kokemaan mitään oikeasti pahoja seksuaalisen ahdistelun muotoja, kuten raiskauksia, hyväksikäyttöä tai vaikkapa työpaikalla tapahtuvaa ahdistelua. Eivät ne lievemmätkään häirintätapaukset silti mukavalta tunnu. Tässä pari esimerkkiä:

- Kävelin miehen ohi, joka pissasi pusikkoon, ja ohi kävellessäni hän kääntyi minuun päin ja heilutteli munaansa kusi suihkuten.

- Kaupasta kotiin kävellessäni eräs mies huusi perääni "Saanko panna sua takaapäin?"

- Kerran yöbussissa eräs mies istui eteeni, kääntyi minuun päin tullen ahdistavan lähelle ja alkoi kysellä minne olen menossa. Samaan aikaan toinen mies, ilmeisesti hänen kaverinsa, hivuttautui viistosti taakseni niin, etten päässyt paikaltani pois, ja alkoi kosketella hiuksiani. Silloin pelkäsin todella että he kävisivät kimppuuni, ja puristin kotiavaimia kädessäni valmiina juoksemaan rappukäytävään heti bussista jäätyäni, mutta miehet eivät onneksi lähteneet seuraamaan.

- Teininä, joskus 13-15-vuotiaana tuntemattomat miehet kommentoivat IRC-Galleriassa kuviini kaikenlaista epäasiallista sekä lisäsivät minut Meseen, jossa he pyysivät alastonkuviani ja tahtoivat esitellä webbikamerassa omaa runkkaamistaan.

- Lukemattomat miehet ovat kourineet baareissa tissejäni ja peppuani, eivät lopettaneet vaikka pyysin, tai jos lopettivat, niin samalla haukkuivat huoraksi tai "vihaiseksi ämmäksi". Kerran minulta myös kysyttiin paljonko veloitan seksistä.

Joidenkin mielestä nämä kokemukset eivät edes ole mitään, enkä näillä olisi edes ansainnut käyttää #MeToo-hashtagia, kun tämä pikkuasioista uhriutuminen kuulemma vie tilaa niiltä oikeilta ahdistelukokemuksilta. Mutta olen eri mieltä, koska kaikki nämä teot, vakavuudestaan riippumatta, kertovat siitä samasta asennoitumisesta meitä naisia kohtaan: että me olemme objekteja, vapaata riistaa, olemassa miesten miellyttämistä varten ja maailma nyt vaan on sellainen, että naisia joskus ahdistellaan ja se pitää kestää. Minusta juuri tuo viimeisenä mainittu on se kaikkein karuin asia koko tässä #MeToo-hässäkässä: moni noista yllämainituista tilanteista ei edes aiheuttanut minulle mitään tuntemuksia, ohitin ne olankohautuksella. Mutta kyllä tässä maailmassa täytyy jotain vikaa olla, jos 13-vuotiasta tyttöä vaan naurattaa, kun tuntematon 45-vuotias pyytää lähettämään kuvan tisseistä. Ei sen pitäisi olla ok.

Pitääkö se "ei" kirjoittaa paitaan, jotta saisi olla rauhassa?

(Puhun aika paljon naisista ja miehistä, vaikka ahdistelua ja häirintää kokevat ja tekevät myös muut. Ei ole todellakaan helppoa vaikkapa muunsukupuolisilla tai transsukupuolisilla, joiden kehot ovat jatkuvan kommentoinnin, kummastelun ja arvostelun alaisina. Tai vaikkapa lesbonaisilla, joille miehet ehdottelevat seksiä tarkoituksenaan "parantaa" kyseinen nainen tai pyytävät päästä katsomaan vierestä kun nainen harrastaa seksiä toisen naisen kanssa. Puhun miehistä ja naisista, koska yleisimmin häiritsijöitä ovat miehet ja kohteita naiset, mutta en halua tehdä näkymättömäksi myöskään muiden kokemaa tai tekemää häirintää.)

#MeToo on saanut näkyvyyttä ja vaikuttanut erityisesti niihin, jotka häirintää ovat kokeneet, mutta jotta todellista muutosta voisi syntyä, sen pitäisi tavoittaa myös ne, jotka ovat häirintään ja ahdisteluun syyllistyneet. Sekä tietysti myös ne, joita koko asia ei millään tavalla kosketa, eli valtaosan miehistä. Miespuoliselle perustallaajalle seksuaalista häirintää ei ole käytännössä olemassakaan, heille #MeToo on vaan yksi iso somejuttu muiden joukossa, ehkä hauska läppä josta vitsaillaan kaveriporukassa. Eivät he tiedä millaista on elää niin, että jatkuvasti on takaraivossa pelko siitä että jotain sattuu, ja joutuu miettimään miten voi pukeutua ja missä voi liikkua että saa olla rauhassa. He tietävät, että häirintää tapahtuu, mutta eivät usko kenenkään heidän tuttunsa voivan sellaiseen syyllistyä. Ja heitä ärsyttää, kun niiden joidenkin häirintään ja ahdisteluun syyllistyneiden vuoksi koko miessukupuolta syyllistetään, eivätkä he senkään vuoksi edes halua ottaa #MeToota vakavasti.

Jotkut sanovat, että tasa-arvo on valmis eikä sen eteen tarvitse tehdä enää töitä, mutta niin ei ole. Ei niin kauan kun tytöt opetetaan jo pieninä välttämään syrjäisiä metsäpolkuja, jotta kukaan ei käy kimppuun, kun pojat saavat kulkea vapaasti missä haluavat. Minä olen jo kauan sitten tottunut katsomaan poispäin jos mies kävelee vastaani tyhjällä kadulla, katseeni kääntyy vaistomaisesti varpaisiini, askeleeni tihentyvät ja otteeni laukustani kiristyy. Ikäisilleni miehille toimintani on yllättävää, eivät he ole koskaan edes tulleet ajatelleeksi sellaista, että silmiin katsominen voisi merkitä väkivallan tai ahdistelun uhkaa. Tämän kaltaisten asioiden tajuaminen voisi auttaa miehiäkin ymmärtämään paremmin sitä, ettei #MeToo ole mitään turhaa nillitystä vaan yrittää tuoda tietoisuuteen ihan oikeaa ongelmaa, jonka poistamiseksi tarvitaan erityisesti juuri miesten aktiivisuutta.

Tässä hyvä video, jossa bloggaaja ja tubettaja Pesojoonas ottaa kantaa siihen, kuinka naisen ja miehen ei tuntuu tarkoittavan joillekin aivan eri asiaa. Onko siellä muita jätkiä, joita ärsyttää aina esittää baareissa jonkun naisen poikaystävää, jotta tämä saisi olla rauhassa lääppijöiltä? Arvatkaa vaan kuinka ärsyttävää on olla se nainen, joka sanoo tuhat kertaa ei mutta ahdistelija uskoo vasta, kun toinen mies tulee sanomaan sen..



Hirveän huolissaan ollaan myös siitä, että nyt tämä #MeToo lannistaa kaikki ujot miehet, joiden on jo valmiiksi vaikeaa lähestyä naisia: miten heidän käy nyt, kun jokainen lähestymisyritys tulkitaan ahdisteluksi? Ollaan uhriuduttu siitä, kuinka enää ei saa edes flirttailla, ja kuinka on niin mahdotonta ymmärtää että missä se häirinnän ja flirttailun raja menee. Oikeasti, jos asiaa ajattelee hetkenkin pidempään, sitä ei ole niin hirveän vaikeaa ymmärtää, Kukaan ei ole kieltämässä flirttailua, mutta olisihan se toivottavaa, että se flirttailu tuntuisi toisesta kivalta, ei nöyryyttävältä ja ahdistavalta.

Jos tunnet, että #MeToo on ajanut sinut ansaan etkä koe enää mahdolliseksi lähestyä ketään esimerkiksi baarissa, tässä yksinkertaiset ohjeet flirttailuun:

Flirttailu tarkoittaa hienovaraista seksuaalisen tai romanttisen kiinnostuksen ilmaisemista toista ihmistä kohtaan. Flirttailun ideana on tuottaa toiselle hyvää mieltä, sen pitäisi tuntua imartelevalta ja hyvältä. Ja mikä tärkeintä, flirttailu kohdistetaan koko ihmiselle, ei hänen yhdelle kehonosalleen. Vaikka sinua kiinnostaisi jossakussa pelkästään perse, kannattaa se flirtti silti suunnata sille koko ihmiselle, koska perse ei valitettavasti ole oma kokonaisuudesta erillinen yksikkönsä eikä voi osoittaa sinulle vastakaikua ellei perseen omistaja ole samaa mieltä. Ja niin tuskin käy, mikäli flirtin osoittaa pelkälle perseelle. Sellaisesta tulee olo, että on toiselle pelkkä objekti, esine, hyödyke jota voi käyttää. Se on nöyryyttävää ja yksiselitteisesti ahdistelua.

Flirttailuun voi kuulua koskettelu, mutta siitä ei kannata aloittaa. Pieleen menee heti, jos ensimmäisenä tarttuu tisseistä kiinni. En usko, että kukaan, joka käyttää toisen (tai omien) intiimialueiden puristelua ja kourimista oman kiinnostuksensa osoituksena, tulee menestymään kovinkaan hyvin ihmissuhdemarkkinoilla. Vaikka toisen keho olisi valtavan houkutteleva, älä koske siihen ilman lupaa. Se ei vaan käy.

Käytä flirttailuun ja oikeastaan mihin tahansa lähestymiseen mummotestiä, eli mieti, kehtaisitko sanoa saman asian mummollesi. Huomaat äkkiä, että mummolle voi kyllä mennä kehumaan kauniita silmiä, hienoja vaatteita tai taitavaa tanssityyliä, mutta saa olla aika sairas ihminen, jos omalle mummolle alkaisi ehdottelemaan pikapanoa baarin vessassa. Mummotesti pätee hyvin myös esimerkiksi työpaikalla tapahtuvaan kanssakäymiseen tai muidenkin sukulaisten väliseen keskusteluun. Esimerkiksi baareissa voi joissain tapauksissa keskustelun edetessä heittää rohkeampiakin juttuja, vaikka ehdottaa sitä pikapanoa vessan puolella, mutta työpaikalle sellainen ei sovi.

#MeToo on nyt jo merkittävä ilmiö, mutta todellista merkitystä sillä on vasta sitten, kun päästään sanoista tekoihin. Esimerkin meille tarjoilevat maamme päättäjät ja kansanedustaja Teuvo Hakkarainen, joka suuteli väkisin edustajatoveriaan Veera Ruohoa ja sai siitä hyvästä "vakavan varoituksen". Kuitenkin vain päiviä aikaisemmin eduskunnassa oltiin keskusteltu siitä, kuinka seksuaalista häirintää ei missään tilanteessa voida hyväksyä: nyt jos päättäjät seisoisivat oikeasti sanojensa takana, pitäisi Hakkaraisen teolla olla paljon vakavammat seuraukset kuin pelkkä muodollinen varoitus, joka käytännössä on yhtä tyhjän kanssa. Enää ei kerta kaikkiaan voi olla niin, että ahdistelijat pääsevät teoistaan kuin koira veräjästä.

Olisiko nyt viimeistään aika avata ne silmät, nostaa pää sieltä pusikosta ja tajuta, että seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun hiljaisen hyväksynnän aika on kerta kaikkiaan ohi. Häirinnän hyväksyminen ei hyödytä ketään, jokaisen kehollisen itsemääräämisoikeuden puolustaminen taas on kaikkien etu. #MeToo on oikealla asialla, mutta tarvitaan jokaisen panosta, jotta todellinen muutos saataisiin aikaan.