Ja sitten siihen asiaan: eli mikä siinä oikein on, kun pelaaminen aiheuttaa niin paljon erimielisyyksiä parisuhteissa. Pulma on kaveripiirissäni tuttu, ja pikaisen googlauksen perusteella myös monessa muussa kaveripiirissä ja keskustelupalstalla, sekä ajankohtainen niin nuorten kuin vähän vanhempienkin parisuhteissa. Aika moni kokee, että se oma mies viettää pelien parissa ihan liikaa aikaa, ja parisuhde jää vähemmälle huomiolle. Seksi lakkaa kiinnostamasta, kumppanin kanssa ei vietetä aikaa ja kotityöt ja lastenhoito jäävät taka-alalle. Tällainen tilanne on selkeästi ongelma.
"Mieheni pelaa joka päivä! Aamulla hän lähtee töihin ja minä menen kouluun. Illalla kun hän tulee kotiin, ensimmäinen asia minkä hän tekee, on että hän avaa koneen, ja siinä se loppu ilta meneekin.. Jos sattuu että olen itse juuri koneella, hän kysyy meneekö minulla vielä kauan että itse pääsisi pelaamaan. Viikonloput pelataan, itse luen tai tyydyn katsomaan tv:tä, koska ei ole muutakaan tekemistä.. Vaikka asutaan samassa kämpässä, niin tuntuu kuin sitä toista ei edes olisi siellä, ei sitä ehdi nähdä kunnolla kun toinen on nenä tietokoneenruudussa kiinni. Välillä tuntuu niin yksinäiseltä. Ja jos yritän ehdottaa että tehtäisiin jotain yhdessä, vastaus on aina sama: "no keksi sit jotai kivaa tekemistä! Mä ainaki pelaan viel tän pelin." Seksistä ei ole paljon edes puhetta enää."
"Heräsin ja nukahdin siihen että mies pelaa koneella. Hän laittoi jopa herätyksen viikonloppuaamuiksi, jotta voisi nousta ajoissa pelaamaan. Jos se ei pelannut niin keskusteli pelaamisesta foorumeilla. Mies kyllä opiskeli mutta työpaikkaa hän ei saanut haettua. Itse paiskin töitä ja opiskelin samalla kuin urheilin ja näin ystäviä. Se käytti kuulokkeita joten ei ikinä kuullut jos puhuin sille. Piti aina koputtaa sen selkää ja hetken kuluttua se nostikin sitten yhden kuulokkeen pois korvalta hetkeksi, ja kuunteli mitä minulla oli sanottavaa :D Mies istui aina kotona pelaamassa ja periaatteessa ainoa asia mikä meidän arjesta muistuu mieleen oli miehen selkä ja ärsyttävä huutaminen pelikavereilleen."
"Viime yönä taas heräsin ruudun välkkeeseen ja kello oli neljä aamulla. Oli pakko sanoa edes sen verran, että kaipaan oikeasti aika paljon sitä, kun mentiin yhdessä nukkumaan."
(Sitaatit Cosmopolitanin, Demin ja Annan ja Suomi24:n keskustelupalstoilta. Osa keskusteluista oli melkein kymmenen vuoden takaisia, mutta vaikka teknologia kehittyy, siihen liittyvät pulmat eivät näköjään yhtä nopeasti.)
Moni nainen saattaa kuitenkin ottaa pultteja pelaamisesta turhan herkästi. Sen, että pelaa muutaman tunnin päivässä, tai satunnaisesti kokonaisen päivänkin, ei pitäisi olla mikään ongelma. Saman verran aikaa menee monilla esimerkiksi liikuntaharrastuksiin, kokkailuun tai vaikka bloggaamiseen, ja jokaisella pitäisi olla parisuhteessakin mahdollisuus keskittyä rauhassa omiinkin harrastuksiin. Jostain syystä pelaamista ei vaan aina mielletä samalla tavalla harrastukseksi, vaan enemmänkin sellaiseksi suht turhaksi ajanvietteeksi kuin vaikka telkkarin tuijottaminen. Ehkä sen takia moni nainen kokee miehen pelaamisen jonain henkilökohtaisena loukkauksena, jolla mies yrittää viestittää että teen mieluummin tätä turhaa ja hölmöä asiaa kuin vietän aikaa sinun kanssasi. Jos vaikka menee miehen kotiin ja tällä on peli kesken, se ärsyttää paljon enemmän kuin jos mies olisi vaikka laittamassa ruokaa tai tekemässä vatsalihaksia. Se johtuu tietty osittain siitäkin, että keskustelusta ei oikein tahdo tulla mitään jos toinen keskittyy täysillä peliinsä kuulokkeet päässä, kun taas vaikka niitä vatsalihaksia tehdessä voi ihan hyvin ainakin kuunnella samalla. Joka tapauksessa mies tuskin tarkoittaa pelaamisellaan mitään pahaa naistaan kohtaan, peliä nyt ei vaan aina voi lopettaa tasan sillä sekunnilla kun toinen tulee ovesta sisään.
"Ennen miehen pelimaailmaan uppoutuminen ärsytti minua, etenkin kun emme asu yhdessä ja näemmä vain lomilla ja vkl:in. Otin tavakseni sen, että jos mies oli koneella pelaamassa kun tulin hänen luokseen ja jos hän ei 10min. kuluessa peliä osannut lopettaa, totesin että, "en tullut tänne katsomaan sun pelaamista. Mulla on parempaakin tekemistä." Jos mies ei tuosta tajunnut lopettaa sen 10min. kuluessa, lähdin. Tuota temppua ei tarvinnut tehdä kuin muutamasti ja nykyään mies ilmoittaa minun tullessani hänen luokseen, että "peli kesken, oota laitan sen silleen, et voin lopettaa. Menee hetki" ja lopettaa pelaamisen sitten siihen. Joskus kun olemme yhdessä pidemmän aikaa, saattaa mies kysyä, et haittaako minua, jos hän pelaisi hetken. Yleensä se ei haittaa, koska itselläni on kyllä muutakin tekemistä kuin vain hengata toisen seurassa. Mies sai siis valita, pelaako vai onko kanssani ne muutamat tunnit illasta. Kun lähdin hänen luotaan, en koskaan asiasta loukkaantunut, koska itsehän hänelle annoin valinnanmahdollisuuden. Yleensä mies heräsi itse tajuamaan minun lähtiessäni, että aina ei voi saada molempia: peliä ja minun seuraani. Tämä kait opetti, että pelit eivät häviä maailmasta, mutta seura voi hävitä, jos sitä ei tajua vaalia."
Luulenkin, että monissa suhteissa ongelmien alkulähde ei ole miehen pelaaminen ja siihen käytetyn ajan määrä, vaan naisen negatiivinen asenne pelaamiseen. On aika inhottavaa sanoa toiselle tämän harrastuksen olevan tyhmä ja huono, ja on vaikea kuvitella että sellaisten kommenttien laukominen varsinaisesti lisäisi miehen intoa käyttää enemmän aikaa parisuhteeseen. Pelaaminen ei sitä paitsi ole yhtään huono harrastus, siinä voi päästä kehittämään monia muussakin elämässä hyödyllisiä taitoja, kuten organisointikykyä, tiimityötä ja johtamista, ja monille pelaaminen on vahvasti yhteisöllistä toimintaa. Vaikka ulkopuolisen silmään näyttäisikin että mies vaan istuisi yksinään koneella luurit päässä, hän saattaa tosiasiassa olla yhteydessä moniin ystäviinsä ja pelata heidän kanssaan yhdessä. Viimeksi kun tarkistin, oli parisuhteessa olevillakin vielä oikeus viettää aikaa kavereidensa kanssa ilman puolisoitaan, eikä siihen oikeuteen pitäisi vaikuttaa se vietetäänkö aikaa fyysisesti samassa tilassa vai pelimaailmassa. Moni nainen saisikin katsoa peiliin ja miettiä, voisiko se ärsytys miehen pelaamista kohtaan johtua ehkä pikkiriikkisen siitä omasta huonosta asenteesta ja ennakkoluuloista.
"Itse en jaksa katsoa tai ede ymmärtää kuin aikuinen mies pelaa typeriä tappopelejä uppoutuen täysin pelien maailmaan usean tunnin ajaksi. Parhaimmassa tapauksessa tappelun mäiske raikaa koko asunnossa, koska volumet on kaakossa. Asiasta on keskusteltu ilman pitkäaikaista tulosta. Pelaaminen aiheuttaa sen, että mies laiminlyö kotityöt ja mikä lisää minun kireyttäni entisestään."
Tietty siinä vaiheessa saa ja pitääkin huolestua, jos miehen kaikki aika menee pelkästään pelaamiseen. Jos pelaaminen aiheuttaa valvomisen takia jatkuvaa univelkaa, muu elämä jää täysin taka-alalle tai pelaaminen vie kaikki rahat, voi kyseessä olla peliriippuvuus, joka on alkoholismiin verratava vakava sairaus. Riippuvuudesta saattaa kieliä myös se, jos peleistä ei halua irrottautua edes seksin takia. Siinä vaiheessa, kun kaikki keinot on jo käytetty eikä miestä siltikään kiinnosta mikään muu kuin pelit, on parempi lähteä suhteesta kokonaan.
"Kilpailin tietokoneen kanssa miehen huomiosta kokoajan. Kun olin kotona telkkari ei saanut olla liian kovalla, en saanut käyttää nettiä (hidasti peliä kun sitä pelattiin netissä) ja jos koskinkaan miehen kuulokkeisiin tai pelihiireen esim. pölyä pyyhkiessä sain huudot naamaan. Kuulemma rikoin niitä."
"Entinen miesystäväni istui aina AINA kotona ollessaan tietokoneella. Jos yhteys meni poikki jostain syystä(maksamaton lasku tms) tuli kauhee hepuli, hyvä ettei seiniä pitkin mennyt. Kone auki kun tuli töistä, kaiken ajan koneella.
Aikuinen yli 40v mies ! Ihan hermoheikko oli jos joutui olemaan jossain niin ettei ollut konetta lähellä. Miehellä oli kyllä muitakin ongelmia jotka myöhemmin selvisi minulle mm. peliriippuvuus yms. Joten..enää ikinä en ottaisi miestä joka istuu koneella. Kyllä yhdessäolossa täytyy muutakin olla. Mutta sairaus sekin. Minä ulkoistin ukon, enkä ole päivääkään katunut."
Paljon pelaava ei kuitenkaan automaattisesti ole riippuvainen. Sinkkumiehillä pelaamiseen saattaa kuitenkin mennä ihan muuten vaan paljon aikaa, kun elämässä ei ehkä ole sen lisäksi muuta kuin työ tai opiskelu. Jos elämään sitten tuleekin kumppani, joiltain miehiltä saattaa jäädä huomaamatta se, että kaikkea aikaa ei voikaan enää käyttää pelkästään omiin juttuihin vaan myös parisuhteelle ja myöhemmin ehkä myös lapsille on varattava aikaa. Aikuisen elämä nyt vaan on siitä tylsää, että toisinaan muut asiat, kuten perhe ja työ, on laitettava niiden omien harrastusten edelle. Oli se harrastus sitten mikä tahansa. Mielestäni on siis oikeutettua huomauttaa jos kumppanin harrastus menee jatkuvasti kaiken muun edelle. Oma aika on tärkeää, mutta sitä pitää olla kummallakin tasapuolisesti, perhe ja kotityöt hoidetaan yhdessä, eikä toinen voi sysätä kaikkea vastuuta toisen harteille ja vaan sulkeutua omien juttujensa pariin. Pelaamisen suhteen monella vaan on jo valmiiksi niin ennakkoluuloinen asenne, että siitä huomautellaan paljon herkemmin kuin monesta muusta harrastuksesta, ja se on tietty epäreilua, joten ennen kuin ryhtyy valittamaan, on pieni itsetutkiskelu ehkä paikallaan.
Mitä sitten voisi tehdä, jotta pelaaminen ei häiritsisi parisuhdetta? Tässä pari vinkkiä pelaajien puolisoille kiperiin tilanteisiin, joilla ei ehkä ratkota tekstin sitaateissa kuvailtuja tilanteita, mutta saattaa ehkä estää suhteen tilan pahenemisen niiden kaltaiseen kuntoon:
1. Jos et jaksa katsella vierestä toisen pelaamista, älä katsele vaan tee jotain muuta. Lue kirjaa, selaa Instagramia, opettele uusi kieli, vain taivas on rajana.
2. Mene mukaan pelaamaan tai edes selvitä, missä pelissä on kysymys. On helpompi tajuta toisen innostus jos pääsee hommaan vähän itsekin sisälle.
3. Jos haluat houkutella toisen koneen äärestä tekemään jotain muuta, keksi jotain hauskaa tekemistä. Jos on hyvä peli menossa kavereiden kanssa, pelkkä sohvalla makoilu ja telkkarin tuijottaminen ei ehkä houkuttele.
4. Ota muna suuhun. Jos ei toimi, jokin on todellakin pielessä. T. Pelaava mies.
+ bonusvinkki pelaajille: Joskus voi kokeilla sellaista, että jos tietää kumppanin olevan tulossa käymään johonkin tiettyyn aikaan, sen pelin voi yrittää lopettaa samoihin aikoihin. Vaikkapa niin, että ei aloita tunnin kestävää matsia silloin, kun toinen soittaa olevansa alaovella.
ps. Tässä vielä pelaamiseen ja parisuhteen laiminlyöntiin liittyvä City-lehden Suhdeklinikka-palstalle lähetetty kysymys vastauksineen, josta käy ilmi myös ammattilaisen näkemys kyseiseen tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti