Feminismi-sanalla on nykyisin jotenkin ikävä kaiku: tuntuu etteivät monet ihmiset mielellään kutsu itseään feministeiksi, vaikka feminismin arvoja kannattaisivatkin. Luulen, että se se johtuu osittain siitä, että feminismiin liittyy kaikenlaisia kummallisia stereotypioita, että pitäisi olla jotenkin tietynlainen tai tietyn näköinen. Tein aiheesta videon, jossa pohdiskelen muutamia yleisimpiä stereotypioita.
Videolla esittämäni näkemykset ovat toki omiani eivätkä edusta mitään "virallista" kantaa, mutta kuten videollakin totean, feministit eivät ole mikään yksittäinen yksimielinen ryhmä jolla olisi joku yksi virallinen näkemys, vaan itseään feministeiksi kutsuvat ihmiset voivat ajatella monista asioista hyvin eri tavoilla. Yksi videolta uupumaan jäänyt näkökulma on esimerkiksi perinteisen tasa-arvoon pyrkivän feminismin ja modernimman intersektionaalisen feminismin ero: intersektionaalinen feminismi ottaa perinteistä enemmän kantaa myös esimerkiksi rodullistettujen ihmisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioihin. Katson itse kannattavani myös intersektionaalisen feminismin arvoja ainakin jossain määrin, mutta tavallaan hieman karsastan kyseistä porukkaa siksi, että he ovat usein juuri niitä kaikesta triggeröityviä mielensäpahoittaja-nillittäjiä, joiden kanssa on tosi vaikeaa tulla toimeen.
Eiväthän nämä mitään helppoja ja simppeleitä juttuja ole. Katsokaa video ja kertokaa mitä mieltä olette: kutsutteko te itseänne feministeiksi, ja jos ette, miksi?
Tässä vielä Apu-lehden artikkeli perinteisen ja intersektionaalisen feminismin yhteentörmäyksistä:
Feministinen puolue edustaa uutta feminismiä, joka joidenkin feministien mielestä pettää naiset. Mistä kaikessa on kyse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti