Mitä oikeasti haluan mieheltä

Sain eräältä lukijaltani palautetta viime viikolla julkaisemastani täydellisen miehen ominaisuusluettelosta. Kriteerini ovat kuulemma turhamaisia ja naurettavia ja olen lapsellinen ja huomionhakuinen, kun ylipäätään kirjoitin kyseisen postauksen. Täydellisen miehen etsimisen sijaan pitäisi kuulemma kirjoittaa siitä, miksi ihmiset ylipäätään etsivät kumppania "omia vajavaisuuksiaan paikkaamaan" sen sijaan, että yrittäisivät "korjata itsensä niin ettei tarvitsisi vältellä tietynlaisia piirteitä". Palaute pisti minut ajattelemaan: ei sitä, että se pitäisi paikkaansa, vaan sitä, etten selkeästikään nyt onnistunut tuomaan asiaani esille niin, kuin sen tarkoitin. Otetaan nyt siis vähän syvällisempi katsaus siihen, mitä tuolla viimeviikkoisella listalla oikein hain takaa, ja mitä minä ihan oikeasti miehiltä haluan ja odotan.

Ensinnäkin on syytä painottaa, että julkaisemani lista sisältää kriteerit täydelliselle miehelle, ei hyvälle, riittävälle tai kelpaavalle. En pidä listaamiani asioita minään vähimmäisvaatimuksina: kyse ei siis ole siitä, että miehen täytyisi täyttää joka ikinen listan kriteeri, jotta kelpuuttaisin hänet kumppanikseni. En edes oleta löytäväni koskaan ketään, joka täyttäisi joka ikisen kriteerin listallani, tai vaikka löytäisinkin, niin hänessä olisi sitten jotain muuta vikaa. Ja jos ei olisi, niin luultavasti kyllästyisin nopeasti, sillä mikään ei ole tylsempää kuin täydellisyys. En siis edes halua täydellistä miestä, vaan riittävän hyvän, joka täyttäisi listan kriteereistä ainakin suurimman osan. Tämä yksityiskohta minun olisi ehkä pitänyt mainita kriteerilistan yhteydessä.

Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan pointtiin, eli siihen, että kaikki luettelemani kriteerit eivät ole keskenään samanarvoisia. Tässäkin vähän mokasin, sillä olisi tietysti pitänyt laskea eri kriteereille erilaiset pistekertoimet, jotta ne oikeasti tärkeät asiat olisivat painottuneet enemmän. On päivänselvää, että esimerkiksi mielenterveysasiat ja tunnetaidot ovat tärkeämpi asia kuin vaikkapa leffamaku. Osa kriteereistä taas on sellaisia, jotka kuulostavat ehkä vähäpätöisiltä, mutta joilla on käytännön asioiden kannalta iso merkitys. Esimerkiksi kissoista pitäminen (ja se, ettei ole niille allerginen) on tärkeää siksi, että minulla on kissa, ja tietysti toivoisin mahdollisen poikaystäväni tulevan sen kanssa toimeen. Että joo, ehkä olisi ollut syytä jaotella kriteereitä eri kategorioihin ja pisteyttää niitä eri tavalla. Valitettavasti olen humanisti enkä insinööri, joten en tajunnut ajatella asiaa niin pitkälle.

Eniten palautetta antanutta lukijaani ärsytti se, että listasin tästä blogista tykkäämisen yhdeksi kriteerikseni. Hänen mielestään olen epävarma, jos kaipaan kumppaniltani itsetunnon pönkitystä blogitekstien kehumisen muodossa. Tässä ei nyt kuitenkaan ollut kyse siitä, että suuttuisin jos mahdollinen poikaystäväni unohtaisi kehua tekstejäni, vaan enemmänkin siitä, että bloggaamiseni täytyy olla miehelle ok, jotta suhde voisi toimia. Joillekuille ajatus seksibloggarista tyttöystävänä on aika mahdoton, ja se on hyvin ymmärrettävää, mutta jos minun pitäisi valita miehen ja blogin välillä, valitsisin blogin. En voisi olla kenenkään kanssa, joka pakottaisi minut lopettamaan bloggaamisen tai nälvisi ja halveksuisi sitä. Välinpitämätön suhtautuminen olisi ok, mutta täydellinen mies myös tykkäisi teksteistäni ja kannustaisi minua harrastukseni kanssa (ja ottaisi minusta kuvia tätä varten, se olisi parasta). Ja täydellisen miehen kriteereitähän tässä edelleenkin listattiin.

Suhtaudun kahtalaisesti lukijani kommenttiin siitä, että ihmisten pitäisi korjata omat puutteensa sen sijaan, että etsisivät niitä paikkaavaa kumppania itselleen. Toisaalta ajattelen, että jokaisen tulisi aina pyrkiä olemaan paras versio itsestään ja aktiivisesti kehittää itseään, jotta voisi olla paras mahdollinen kumppani jollekulle toiselle. Jos omien heikkouksien korjaamisella tarkoittaa sitä, että työstää esimerkiksi omia tunnelukkojaan ja epävarmuuksiaan ja sitä kautta pääsee eroon vaikkapa mustasukkaisuudesta tai huonosta itsetunnosta, niin todellakin kannustan kaikkia tekemään niin. Kannattaa mieluummin myös opetella itse tekemään asioita kuin etsiä kumppania tekemään ne itsensä sijasta: jos tahtoo korkean elintason, niin mieluummin tienaa itse rahat siihen kuin ottaa rikkaan kumppanin, ja jos tahtoo syödä hyvää ruokaa, on parempi opetella itse kokkaamaan kuin metsästää ruuanlaittotaitoista puolisoa. Mutta sitä, että korjaisi omat puutteensa niin, ettei tarvitsisi "vältellä tiettyjä piirteitä", en ihan täysin allekirjoita: ymmärsin sen niin, että olisi parempi olla asettamatta kumppanilleen vaatimuksia tai toivomatta itselleen joillain tietyillä ominaisuuksilla varustettua kumppania, vaan mieluummin kehittää itsensä sellaiselle tasolle, että pystyy olemaan kenen tahansa kanssa suhteessa. Kyllä minusta saa ja pitää olla jotain kriteereitä, ja tietysti saa toivoa kumppaniltaan vaikka mitä. Kumppanin löytäminen saattaa jopa helpottua sillä, että tietää mitä haluaa, vaikkakaan vaatimuksista ei kannata tehdä liian tiukkoja. En osaa nähdä heikkoutena sitä, että haluan kumppanin, jolla on kanssani suht samansuuntaiset arvot, mielipiteet ja kiinnostuksenkohteet. Toki voisin ylpeillä avarakatseisuudellani jos seurustelisin vaikkapa kissoja vihaavan uusnatsinarkkarin kanssa, mutta se vasta olisikin huono kriteeri kumppanin valinnalle.

Kirjoitin täydellisen miehen kriteerit hieman pilke silmäkulmassa (kuten monet varmasti ymmärsivätkin, viimeistään listan kohdasta 21), mutta ihan oikeita asioita siinä silti listasin. Haluan miehen, jolta ensinnäkin löytyy parisuhteessa tarvittavat perustaidot, kuten kyky keskustella ja riidellä rakentavasti, ja jolla on kanssani yhteneviä tulevaisuudensuunnitelmia, kuten lapset. Myös samanlaiset elämänarvot ovat tärkeä asia, kuten myös vaikkapa poliittinen kanta tai uskonnollinen vakaumus. Yhteistä elämää helpottaisivat huomattavasti yhteiset kiinnostuksenkohteet ja tavat: en halua miestä, jonka kanssa on mahdotonta päästä yhteisymmärrykseen Netflix-sarjan valinnasta, tai joka ei koskaan siivoa. Mikä näissä toivomuksissa on niin hirveän turhamaista ja lapsellista?

Kriteerilista löytyy täältä.