Panssaripimppi eli miksi yhdyntä- ja orgasmikeskeisyys on ongelma

Olin viime viikonloppuna puhumassa seksuaaliterapeutti ja kirjailija Marja Kihlströmin uuden kirjan julkistamisjuhlissa. Uuden kirjan, naisen orgasmia käsittelevän Iso O- harjoituskirjan julkkareiden teemana oli tietysti nautinto, joten kerroin puheessani minua vaivaavasta nautintoon liittyvästä asiasta: yhdyntäkeskeisyydestä, orgasmikeskeisyydestä ja orgasmien arvottamisesta. Kerroin kuulijoille siitä, kuinka olen koko ikäni yrittänyt todistaa voivani harrastaa seksiä kuin mies. En ole halunnut olla sellainen vaikea ja nihkeä nainen, jota pitää kamalasti lämmitellä, että seksi onnistuisi. Samaan aikaan olen kokenut itseni epäonnistuneeksi, koska en ole pystynyt saamaan sellaisesta seksistä nautintoa. Minulle ei yksinkertaisesti riitä mikään hätäisesti suoritettu pakkopullaesileikki, jota seuraa muutaman minuutin rynkytys. Todella usein seksi on ollut sellaista, etten ole ehtinyt kiihottua oikeastaan ollenkaan, kun mies on jo tullut.

Haluaisin ajatella itseäni seksuaalisesti aktiivisena ja halukkaana yksilönä, mutta viime aikoina halut ovat olleet hieman kadoksissa. Haluaisin kyllä haluta, mutta jostain syystä kroppani on ollut eri mieltä. Se on syttynyt välillä todella hitaasti, laukeaminen on ollut vaikeaa, ja välillä yhdyntä on tehnyt kipeää. Olen miettinyt pääni puhki, mistä tämä voisi. Osittain varmasti kumppaneista, sillä olen todennut tarvitsevani aiempaa enemmän tunneyhteyttä voidakseni nauttia kunnolla. Eniten olen kuitenkin syyttänyt itseäni. Olen ajatellut, että minussa on jotain vikaa, ja että olen jotenkin pilannut itseni. En ole ollenkaan tajunnut etsiä syytä itse seksistä. Mieleeni ei kerta kaikkiaan juolahtanut, että jokin seksikokemukseni on saattanut vaikuttaa kroppaani niin, ettei se ole toiminut kuten ennen.

Seksihistoriani varrelle mahtuu monta kokemusta, jotka ovat menneet suurin piirtein näin: Olemme miehen kanssa kiehnänneet, pussailleet ja niin edespäin, sillä mentaliteetilla, että kohta pannaan. Sitten mies on kurottanut kätensä housujeni sisään ja löytänyt sieltä kuivahkon pimpin. Tästä olen mennyt paniikkiin, koska kuivan pimpin koskettelu ei todellakaan lisää kiihottuneisuutta, vaan päinvastoin. Mies on kuitenkin ajatellut toisin, ja hinkuttanut herkkää klitoristani niin, että sattuu. Koska en ole halunnut loukata miestä, en ole keksinyt tilanteesta oikein muuta ulospääsyä kuin yhdyntään etenemisen. Niinpä olen vetänyt mieheltä housut alas, pukenut kondomin päälle ja toivonut, että paneminen liukastaa paikkojani tarpeeksi. Jos ei, heitetään vähän liukkaria kaveriksi. Paneminen on tuntunut ihan hyvältä, mutta samalla vähän epämukavalta: pikkuisen hankaa, hiertää tai ihan vaan sattuu. Kun mies on joidenkin minuuttien paukuttamisen jälkeen ottanut orgasminsa ja yrittää kohteliaana ropeltaa omaa haaroväliäni, olen kohteliaasti kieltäytynyt, koska pimppiä kirvelee niin, etten halua kenenkään koskevan siihen enää ikinä. Tunne on mielessä vielä seuraavallakin seksikerralla. Jännitän mahdollista kuivuutta ja kipua niin paljon, että jännitän lantionpohjani sumppuun eikä pimpistä heru ulos yhden yhtä kosteuspisaraa. Sanomattakin on selvää, että seksi on jälleen yhtä epämukavaa, ellei pahempaakin.

Olen syyttänyt ongelmistani muun muassa näitä kavereita, koska ajattelin pilaavani tuntoherkkyyteni. Se on siinä mielessä totta, että vibraattorin antama stimulaatio on paljon voimakkaampi kuin mihin toinen ihminen pystyy. Ei näillä itseään kuitenkaan pysyvästi rikki saa, vaikka kuinka suristelisi menemään.

Kun pimppiin työnnytään ennen kuin se on valmis, siitä jää muistijälki, kuin panssari. Se vetäytyy kuoreensa, ja mitä enemmän siihen koskee, sitä paksummaksi panssari kasvaa. Panssaripimppikin pystyy kuitenkin saamaan orgasmeja, mutta ne ovat työn ja tuskan takana. Lantionpohjaa on jännitettävä kaikin voimin, jotta ei menettäisi saavutettua kiihottuneisuuden tasoa. Eikä se orgasmi ole koskaan sellainen maailmaa ja galakseja värisyttävä, vaan pieni ja pinnallinen. Orgasmin jälkeen ei välttämättä ole tyydyttynyt ja raukea olo, vaan ennemminkin turvaton ja pakotettu.

Puhuin Kihlströmin kirjanjulkkareissa siitä, kuinka olen yrittänyt olla miesten silmissä haluttavampi seksikumppani ja yrittänyt todistella, ettei kanssani tarvitse tuhlata aikaa turhaan esileikkiin. Aina se ei kuitenkaan ole toiminut. Tällöin joka ikinen sekunti, joka seksissä on käytetty minun nautintooni ilman samaan aikaan tapahtuvaa miehen tyydyttämistä, on tuottanut minulle hätää ja huolta. Olen pelännyt, että jos olen kamalan vaikea ja vaativa seksikumppani, miehet eivät halua minua enää. Siksi olen keskittynyt seksissä siihen, että tuotan miehelle mahdollisimman nautinnollisen kokemuksen. Oma nautintoni on jäänyt toisarvoiseksi, vaikka olenkin oppinut vaatimaan ja pyytämään myös oman orgasmini. Valitettavasti siinäkin olen priorisoinut miehen viihtymisen itseni edelle, ja koen hirveitä paineita tulla nopeasti, ettei mies vaan tylsistyisi. Ja aina olen jaksanut soimata itseäni siitä, miksei laukeamiseeni riitä se sama parin minuutin jyystö, joka miehen tyydyttää mainiosti.

Yhdyntäkeskeisyys on valtavan vahingollinen tapa katsoa seksiä, ja ehkä vieläkin vahingollisempi on orgasmikeskeisyys. Nämä kaksi yhdistämällä syntyy seksiä, jonka tavoitteena on mahdollisimman nopea laukeaminen, mieluiten yhdynnän kautta. Silloin syntyy tilanteita, joissa nainen kokee paineita edetä yhdyntään, vaikkei olisikaan vielä tarpeeksi kiihottunut. Se voi johtaa siihenkin, että sinne nihkeänkuivaan pimppiin yritetään survoa puolijäykkää munaa, jolloin herää kysymys, kenen nautintoa edes yritetään edistää. Siitä voi seurata se, että pimppi kasvattaa ympärilleen niin paksun panssarin, ettei sisälle saa edes kuukuppia ilman kipua. Ja aivan ehdottomasti siitä seuraa se, että hyvän seksin mittarina pidetään orgasmien määrää.

Luin eilen tämän aihetta käsittelevän artikkelin, ja se todella avasi silmäni tälle asialle. Tajusin, ettei minussa ole mitään vikaa enkä ole vaikea tai nihkeä nainen, olen vain harrastanut vääränlaista seksiä. Artikkelissa luetellaan 70 erilaista merkkiä, jotka kertovat siitä, että kyseessä on ”conventional” eli ns. tavallinen, tavanomaisena pidetty seksi. Tunnistin itseni suurimmasta osasta. Artikkelin lukemisen jälkeen vuodatin pari kyyneltä. Tuntui samaan aikaan hyvältä saada lupa ja oikeutus tälle kaikelle, mitä olen seksin suhteen viime aikoina tuskaillut. Samaan aikaan iski järkyttävä ikävä eksääni kohtaa, jossa on omat vikansa, mutta jota ainakin aidosti kiinnosti minun nautintoni ja erilaiset tavat sen tuottamiseen. Kaiken tämän päälle iski vielä hämmennys siitä, etten yhtään tiedä, miten harrastaisin seksiä tästä eteenpäin. Jos olen viimeiset kymmenen vuotta mennyt enemmän tai vähemmän tällä samalla kaavalla, mitä ihmettä teen nyt?

Totesin viime viikonloppuisessa puheessani, etten suostu enää häpeilemään naiseuttani tai esittämään, että olisin tyytyväinen huonoon seksiin. Oli seksi kohdallani jatkossa millaista tahansa, se ei voi ainakaan olla sitä, että annan hylätyksi tulemisen peloissani jonkun miehen tunkeutua sisääni ilman aitoa halua siihen. Eihän se johtaisi muuhun kuin siihen, että parin vuoden päästä olisin niin lukossa, etten pystyisi harrastamaan seksiä enää ollenkaan. Minun on nyt opeteltava kuuntelemaan kehoani, jotta tiedän, mistä se ihan oikeasti tykkää. Ja sen jälkeen on löydettävä mies, joka haluaa opetella kanssani kehoni salaisuuksia.

Tässä vielä silmäni avannut artikkeli, jota suosittelen ihan jokaiselle: 

This type of sex destroys female pleasure - Onna lifestyle