Kiehtova BDSM

BDSM tuli suuren yleisön tietoisuudeen Fifty Shades of Greyn myötä muutamia vuosia sitten. Piiskoista ja käsiraudoista tuli yhtäkkiä suorastaan trendikkäitä, mutta BDSM aiheuttaa silti ihmetystä. Mikä erottaa BDSM:n väkivallasta, ja onko siitä ok kiihottua ja nauttia? Onko Fifty Shades of Grey autenttinen kuvaus BDSM-suhteesta? Mitä kaikkea mahtuu tuon salaperäisen lyhenteen alle?

Mitä on BDSM?

BDSM on kattokäsite monenlaisille asioille. Sana tulee kirjainyhdistelmistä B&D eli bondage & discipline (sidonta ja kuritus), D/S eli dominance/submission (alistaminen/alistuminen) sekä S&M eli sadismi & masokismi. Jälkimmäisistä yhteisesti käytettyä termiä sadomasokismi käytetään joskus virheellisesti synonyymina BDSM:lle, jonka vuoksi monen ensimmäinen mielikuva siitä on kipu ja sen tuottaminen. Kaikille BDSM-mieltymys ei kuitenkaan liity kipuun, vaan kyseessä on todellakin laaja käsite, jonka alle mahtuu jos jonkinlaista. Myöskään kaikki samoista jutuista, kuten vaikka sitomisleikeistä tai alistumisesta nauttivat eivät kiihotu niistä samoista syistä. BDSM:stä ja fetisismistä käytetään joskus yhteisnimitystä kinky, joka viittaa kaikkeen tavanomaisesta ”perinteisestä” seksistä poikkeavaan.

Vastakohtana BDSM:lle ja muulle kinkyilylle toimii vaniljaseksi, eli sellainen tavanomainen ja (ainakin kinkyjuttujen harrastajien mielestä) vähän tylsähkö seksi. Tarkka rajanveto vaniljan ja ei-vaniljan välille on vaikeaa, koska raja kulkee jokaisella niin eri kohdassa. Yksi maustaa luontevasti seksielämäänsä BDSM-elementeillä kutsuen sitä kuitenkin vaniljaksi, kun toiselle yleisesti aika tavanomaisinakin pidetyt jutut voivat olla sanoinkuvaamattoman kinkyjä.

Aistillisuus on BDSM:n ydintä. Genitaalien hinkkaamisen sijaan nautintoa haetaan kokonaisvaltaisesti eri aisteja käyttäen. Kun yhden aistin poistaa käytöstä, esimerkiksi silmät sitomalla, muut aistit voimistuvat ja tuntemukset ovat intensiivisempiä. Aina tavoitteena ei edes ole seksi, kiihottuminen tai orgasmi, vaan aistinautinto tai tuntemus itsessään voi olla session itsetarkoitus. BDSM-nautintojen äärelle pysähtyminen vapauttaa ihanasti yhdyntäkeskeisyydestä ja laukeamispaineista. Oli kyseessä sitten kevyt ja hellä aistien kutittelu tai jotain spektrin rajummasta päästä, niistä nautitaan itsessään, eikä suoriteta tyypillisen vaniljaesileikin pakollisena pahana yhdyntään riittävän kiihottumisen takaamiseksi.

Suostumus, luottamus, turvallisuus

BDSM-leikit ovat ennen kaikkea valtasuhteilla leikittelyä. Toinen on dom, ohjat käsissään pitävä, ja toinen sub, alistuva ja antautuva osapuoli. Moni kokee vahvasti jommankumman roolin omakseen, mutta jotkut ovat myös switchejä, eli viihtyvät kummassakin roolissa. Taipumus domin ja subin rooleihin vaikuttavat seksuaaliseen dynamiikkaan myös vaniljaa harrastavilla: kahden subin tai kahden domin keskinäisestä seksistä ei tahdo tulla mitään, vaan kumpikin nauttii enemmän, kun dynamiikka on tasapainossa ja kumpikin saa toteuttaa seksuaalisuuttaan luontevalla tavalla.

Rajut BDSM-leikit ja valta-asetelma, jossa toinen on selkeästi niskan päällä, voivat vaikuttaa dynamiikaltaan vinksahtaneilta. Helposti tulee mielikuva, että satuttamisesta ja rankaisemisesta pitävä dom on seksissä itsekäs ja käyttää subiaan surutta oman nautintonsa välineenä. Näin tavallaan onkin, mutta kaikki perustuu todellisuudessa osapuolten väliseen sopimukseen: alistumisesta nauttiva haluaa tulla käytetyksi, satutetuksi tai nöyryytetyksi. Ilman suostumusta ja yhteistä sopimusta ei kyseessä ole BDSM-sessio, vaan väkivallanteko.

Tärkeä osa BDSM:ää on myös jälkihoito eli after care. Vahvojen ja vaikuttavien kokemusten jälkeen on hyvä rauhoittua yhdessä, tasata tunteita ja vaikka käydä tapahtunutta läpi. Domit eivät siis käytä subejaan tuntemattomasti hyväkseen ja jätä heitä sen jälkeen selviämään tunteistaan yksin, ja usein domit tarvitsevat itsekin rauhallisen hetken palautumiseen. BDSM ei siis missään nimessä ole harhaluulojen mukaisesti kylmää ja tunteetonta, vaan tunteita voi olla pelissä jopa paljon vahvemmin kuin vaniljaseksissä.

Siinä missä vaniljaseksiin voidaan vaan ajautua, BDSM-sessioita edeltää aina jonkinlainen keskustelu. Koska mahdollisuuksia on käytännössä rajattomasti, täytyy joskus määritellä hyvin tarkastikin, mitä halutaan tai ei haluta tehdä. Yhteisestä turvallisuudesta huolehditaan sopimalla turvasana, jota käyttämällä tilanne voidaan tarvittaessa keskeyttää. Luottamus on BDSM:ssä avainasemassa: rajuimmissa leikeissä saatetaan jopa antaa oma henki toisen käsiin, joten on selvää, että osapuolten on luotettava toisiinsa sataprosenttisesti voidakseen nauttia.

Valheellinen Fifty Shades of Grey

Fifty Shades of Grey -kirjoissa ja -elokuvissa oli se hyvä puoli, että ne tekivät BDSM:stä yleisesti hyväksytympää ja vähemmän tabun. Kovin totuudenmukaista tai mairittelevaa kuvaa ne eivät kuitenkaan BDSM-mieltymyksestä anna.

Päähenkilöiden suhteesta puuttuu monta BDSM:lle ominaista ja tärkeää elementtiä. Dominoiva miespäähenkilö Christian Grey ei välitä subinsa Anastasian rajoista pätkääkään, vaan tekee kyselemättä juuri niin kuin itse tahtoo. Hän vaatii Anastasiaa allekirjoittamaan monisivuisen sopimuksen, jolla hän antaisi suostumuksensa niin mitä moninaisimpiin seksiakteihin kuin myös muun muassa tietynlaiseen ruokavalioon ja ehkäisymenetelmään sitoutumiseen: eikä Anastasialla ole juuri neuvotteluvaraa sopimuksen sisällöstä. Christian ei myöskään tahdo Anastasiaa viereensä nukkumaan, eikä välitä tämän tarpeesta saada läheisyyttä ja kiintymyksen osoituksia. Suhteen dynamiikka on alusta asti täysin pielessä, koska Anastasia tuntuu suostuvan kaikkiin Christianin haluamiin BDSM-sessioihin lähinnä siinä toivossa, että mies sitä kautta rakastuisi häneen. Ei tarvitse olla nero tajutakseen, että tällainen on kaukana terveesti, konsensuaalisesta ja tasa-arvoisesta BDSM-suhteesta.

Fifty Shades -kirjoissa ja elokuvissa Christianin mieltymys sadismiin ja rajuun seksiin selitetään johtuvan hänen traumaattisesta lapsuudestaan. Syttyvä rakkaussuhde Anastasiaan kuvataan eheyttävänä voimana, joka parantaa hänet tästä hänen sairaasta, pimeästä puolestaan. Tämä tukee pitkään vallalla ollutta käsitystä siitä, että BDSM-mieltymykset ovat jonkinlaisia mielen epätasapainosta kieliviä häiriötiloja tai sairauksia. Sadomasokismia pidettiin Suomessa sairautena vuoteen 2011 saakka, ja tällainen uskomus elää edelleen. Kyseessä on kuitenkin täysin normaali ja hyväksyttävä seksuaalinen mieltymys, josta ei tarvitse eheytyä ja joka ei (välttämättä) johdu traumoista tai muustakaan vastaavasta. Omista mieltymyksistä ei tarvitse tuntea häpeää, tuntuivat ne sitten kuinka omituisilta tahansa: olemme niin kompleksisia olentoja, että viisarimme värähtelevät mitä moninaisimmista asioista. Fantasioinnissa ei ole mitään väärää, ja aikuiset ihmiset voivat tehdä keskenään mitä haluavat, kunhan eivät vahingoita muita tai (ei-toivotusti) toisiaan.

BDSM:n maailma on kiehtova, ja siihen tutustuminen voi tuoda paljon myös vaniljaseksin ystäville. Siitä, miten asiasta kiinnostunut pääsee harrastuksessa alkuun, kerron lisää toisessa postauksessa. Hätäisimmille suosittelen luettavaksi esimerkiksi Kaisaminnin BDSM-postausta sekä Tiia & Jouni Forsströmin kirjoittamaa BDSM-Aapista, jota olen käyttänyt tämänkin tekstin lähdemateriaalina.

Aiheeseen liittyvää:

Kun perusseksi ei riitä

50 shades of fucked-up: mikä Fifty Shades -ilmiössä mättää?

Miksi seksi hävettää?

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.