Ystäväpiirissäni on viime aikoina alettu herätä biologisen kellon tikitykseen, ja lisääntymisasiat ovat puhututtaneet aiempaa enemmän. Lapsihaave on ollut monella mielessä jo varsin nuoresta iästä asti, vaikka ensin onkin haluttu keskittyä esimerkiksi opiskeluihin ja työhön. Näistä haaveista ei kuitenkaan ole välttämättä voitu puhua ääneen esimerkiksi omien kumppaneiden kanssa, jotka kuitenkin ovat lähtökohtaisesti niitä ihmisiä, jotka kaikkein läheisimmin liittyvät haaveiden toteuttamiseen. Heterosuhteissa olevien nuorten naisten tyypillinen kokemus on, että lapsista puhuminen on miehille punainen vaate ja aiheeseen suhtaudutaan hyvin torjuvasti. On syytä ihmetellä, miksi parhaassa lisääntymisiässä olevien naisten kumppanit suhtautuvat asiaan niin kamalan kielteisesti: ja ennen kaikkea, miksi se on niin tavallista?
Vanhemmaksi "sitten joskus"
Kyse ei ole siitä, etteivätkö miehetkin haluaisi lapsia. Toki monet haluavat, ”sitten joskus, mutta ei vielä”. Vanhemmuus on jotain etäistä tulevaisuutta, ja toistaiseksi elämässä tärkeämpää on paahtaa työelämässä ja pumpata rautaa salilla, pelata yökaudet Counter Strikea ja kittailla kavereiden kanssa kaljaa. Meininki on samaa riippumatta siitä, onko mittarissa ikää 20, 30 tai jopa 35 vuotta.
On tietenkin totta, että biologinen aikaikkuna lastentekoon on miehillä paljon suurempi, joten siinä mielessä huolettomampi suhtautuminen aiheeseen tässä parin-kolmenkympin kieppeillä on varsin ymmärrettävä. Moni kuitenkin valikoi parisuhteeseen itsensä kanssa suunnilleen saman ikäisen kumppanin. Pitäisi siis tajuta, että vaikka itsellä ei olisikaan kiire, toinen ei voi ikuisuuksiin asti odottaa.
Lastentekoa venytetään, koska siihen ei olla ”valmiita”. Jostain syystä erityisesti miehillä on sellainen käsitys, että elämä loppuu lapsen syntymään, joten kaikki täytyy tehdä ja kokea ennen sitä. Maailma täytyy myös saada valmiiksi lasta varten: on oltava hyväpalkkainen työ, omakotitalo ja kesämökki, kolme autoa, miljoona tilillä ja vähintään kolmekymmentä vuotta kestänyt parisuhde. Moni tuntuu odottavan, että jonain päivänä valmius vanhemmuuteen vain iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja ennen sitä on auttamattoman huono idea edes harkita lisääntymistä.
Yhteiskuntamme antaa nykyisin varsin negatiivisen kuvan vanhemmuudesta, eikä asiaa auta se, että lapsiperheiden palvelut ovat jatkuvasti leikkauslistan kärjessä. Väitän kuitenkin, että ainakin oman tuttavapiirini naisilla ja naisoletetuilla on huomattavasti realistisempi kuva siitä, mitä vanhemmuus on tai mitä se vaatii. Uskon tämän johtuvan siitä samasta syystä, miksi nimenomaan naisia kannustetaan synnytystalkoisiin: kaikki lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvä mielletään naisten asiaksi, ja miehillä on niissä vain passiivinen sivustakatsojan rooli.
Biologinen kello on tabu
Hedelmällisyys on aihe, josta ei juuri puhuta: ei kaikilla naisillakaan ole välttämättä realistista käsitystä siitä, kuinka nopeasti hedelmällisyys laskee ja kuinka todennäköisesti minkäkin ikäinen tulee raskaaksi. Tiedoksi siis muutamia lukuja: naisten hedelmällisin ikä on n. 20–30-vuotiaana, ja mitä pidemmälle lykkää ensimmäisen lapsen hankkimista, sitä suurempi negatiivinen vaikutus iällä on hedelmällisyyteen. Noin 35-vuotiaana hedelmällisyys alkaa laskea jyrkästi. Miehet ovat hedelmällisiä pidempään, mutta heilläkin paras aika on reilusti ennen neljääkymppiä.
Yksi suurimmista peloistani on, että en voisi syystä tai toisesta tulla raskaaksi. Tästä mieltäni kaihertavasta tulevaisuudennäkymästä on kuitenkin ollut vaikeaa puhua miesten kanssa, koska pelkästään sanat lapsi ja raskaus tuntuvat kauhistuttavan heitä niin kamalasti. Sama kokemus tuntuu olevan monilla muillakin: lapsista puhuminen edes teorian tasolla tulkitaan niin, että nainen tahtoo lapsen väkipakolla saman tien ja keinoja kaihtamatta, käy varmaan puhkomassa reikiä kondomeihin tai jättää tahallaan pillerit syömättä.
Raskauden uhan torjuntaan keskittyvä seksuaalikasvatus on saanut monet virheellisesti uskomaan, että raskaaksi tuleminen on helppoa ja nopeaa, suorastaan automaatio. Jotkut tuntuvat pelkäävän, että pelkästään aiheesta puhuminenkin saa raskauden alkamaan ajatuksen voimalla – tai siltä ainakin miesten kanssa keskustellessa on välillä tuntunut. Raskaaksi tulemisessa voi kuitenkin mennä pitkään, ja välttämättä se ei edes onnistu ilman lapsettomuushoitoja. Jos asiaa siis lykkää pitkälle tulevaisuuteen ja järjestää vuosikausia elämäänsä valmiiksi lasta varten, voikin olla jo myöhässä, eikä lasta ikinä kuulu. Se on aika pelottava skenaario, ja ainoa syntyvyyden alenemisen syy, jolle kannattaa jotain tehdä.
Lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen on tietysti jokaisen oma päätös, eikä kenelläkään sukupuolesta riippumatta ole mitään velvollisuutta lisääntyä isänmaan puolesta tai mistään muustakaan syystä. Maailmassa on ihmisiä yllin kyllin, joten Suomenkaan syntyvyyttä ei tarvitse nostaa ryhtymällä seuraavaksi syyttämään miehiä tilanteesta. Olisi kuitenkin mahtavaa, jos nuorilla miehillä olisi paikkansa näissä lapsia ja hedelmällisyyttä koskevissa keskusteluissa. Seksuaalikasvatukseen pitäisi liittyä lisääntymisen mekaniikan lisäksi myös tietoa hedelmällisyydestä, ja miehiä tulisi kohdella naisten kanssa tasavertaisina (tulevina) vanhempina. Ehkä näin olisi vähemmän niitä, jotka jäävät tahtomattaan lapsettomiksi, koska eivät tajunneet tai voineet aloittaa ajoissa.
ps. En ole raskaana, kuvissa (negatiivisia) ovulaatiotestejä. Ostin ne joskus, kun halusin tietää, tapahtuuko kropassani mitään. Testeistä ei kyllä tule hullua hurskaammaksi, sillä ne ovat kamalan tulkinnanvaraisia ja jättävät yhden vastatun kysymyksen tilalle miljoona uutta. En siis suosittele niitä oman hedelmällisyystilanteen kartoittamiseen, mutta sopivaa kuvausrekvisiittaa niistä sai.
Aiheeseen liittyvää:
1 kommentti:
Omalla kohdallani olen sälyttänyt "suvun jatkamisen" omille veljilleni, jotka ovat jo kunnostautuneet tämän saralla. Minulla ei ole paineita hankkia omia lapsia ja ei-biologisiin lapsiin suhtaudun aina kuin omiini. On aivan totta, että lapsien hankkiminen (ei niitä oikeastaan hankita, heidät luodaan biologian avulla) on jokaisen oma asia. Ja uskokaa tai älkää, mutta tässä maassa on myös niitä miehiä jotka eivät halua sitoutua, mutta ovat valmiita jatkamaan sukua. Se on taas harmi niiden osalta, jotka haluavat lapsilleen osallistuvan isän.
Lähetä kommentti