keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Miksi mies ei saa seksiä?

Eräs lukijani lähestyi minua kesällä kommentilla, koska häntä vaivasi blogissani esiintyvä epäkohta. Hänen mukaansa lähden teksteissäni aina liikkeelle siitä oletuksesta, että seksin saaminen on kaikille helppoa ja yksinkertaista. Todellisuus on kuitenkin hänen näkövinkkelistään varsin toisenlainen. Hän kaipasi siis näkökulman muutosta ja eritoten sen pohtimista, mistä tilanne voisi johtua. Miksi on niin, että niin moni mies jää ilman?

Kommentoija kuvailee itseään ”normaaliksi, koulutetuksi ja älykkääksi” sinkkumieheksi, joka on 35 ikävuoteen mennessä harrastanut seksiä kolme kertaa. Seksi ja parisuhdekin kiinnostaisivat, mutta ongelma tuntuu olevan, etteivät naiset kiinnostu hänestä seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä. Hän on tietysti aivan oikeassa sanoessaan, että tällaista ei täällä blogissani ole juuri käsitelty: aiheesta on vaikeaa kirjoittaa, koska oma tilanteeni on niin toisenlainen. Vaikka miehet eivät ole koskaan varsinaisesti jonottaneet poikaystäväkseni, seksiä on aina ollut kyllä tarjolla, varsinkin, jos kriteerit laskee tarpeeksi alas. Toisaalta tiedän kyllä, että monelle (hetero)miehelle vastaava tilanne on arkitodellisuutta, kun taas naiset ja naisoletetut tuntuvat jakavan oman kokemukseni. Seksin kysynnän ja tarjonnan epäsuhta onkin mietityttänyt minua jo jonkin aikaa.

En osaa antaa vedenpitävää vastausta siihen, miksi kommentoijan tilanne on mikä on. Käännyin siis Instagram-seuraajieni puoleen ja pyysin heidän apuaan tilanteen ratkomiseen. Yhdessä saatiin aikaiseksi muutama teoria, jotka tarjoavat selityksen. Apua sain myös Antti Holman jo legendan tai raamatun asemaan nousseesta Auta Antti! -podcastista, jossa on useampaan otteeseen ratkottu vastaavanlaisia kysymyksiä.

(Pahoittelut tunkkaisesta heterokulmasta. Tähänkin tilanteeseen on niin vaikeaa eläytyä, etten edes lähde arvailemaan, miten tällaiset pulmat näyttäytyvät sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen vinkkelistä.)




Teoria 1. Itsevarmuus on tie naisen sydämeen


Tyypillisin selitys, mitä tällaiselle tilanteelle tarjotaan, on vanha kunnon ”nice guys finnish last” eli oletus siitä, että naiset pitävät pahoista pojista ja hyljeksivät kilttejä miehiä. Seksittä jääviä miehiä kismittää, kun kusipäiset machomiehet vievät kaikki naiset, ja itse jäävät kiltteinä nuolemaan näppejään. Tilanteessa alkaa helposti ajattelemaan, että itsekin pitäisi muuttua kusipääksi ja pahaksi pojaksi, kun sillä tavalla tuntuu irtoavan.

Asiahan ei kuitenkaan ole niin, että naiset viehättyisivät kusipäisyydestä, ilkeydestä tai ylenpalttisesta machoilusta. Asia, mikä monia edellä mainitun kaltaisissa miehissä viehättää, on itsevarmuus. Kukapa ei viehättyisi ihmisestä, joka kantaa itsensä kunnialla eikä pyytele anteeksi olemassaoloaan? Vastaavasti kiltteys ei todellakaan ole mikään turn-off, eivätkä kiltteys ja itsevarmuus sulje toisiaan pois.

Itsevarmuus, itseluottamus ja hyvä itsetunto ovat tärkeitä asioita, jotka auttavat ihan elämän jokaisella osa-alueella, niin myös kumppanin löytämisessä. Valitettavasti omien epävarmuuksien ja itsetunto-ongelmien korjaaminen on usein helpommin sanottu kuin tehty. En tiedä, miten asia kommentoijan tapauksessa on, mutta voisin kuvitella, että hänen kokemuksillaan voisi olla itsetuntoa ja itsevarmuutta laskeva vaikutus. Näkisin kuitenkin tärkeänä, että tilanteessa lähdettäisiin liikkeelle itsetutkiskelulla ja itsevarmuuden kasvattamisella eikä sillä, että yrittää esittää machoilijaa tai pahaa poikaa. Epävarmat ihmiset, jotka vetävät jotain keksittyä roolia, ovat kaikkein epäviehättävimpiä.




Teoria 2. Ujo friendzonaa itse itsensä


Friendzone eli kaverivyöhyke liittyy olennaisesti tähän kilttien, seksittä jäävien ja kusipäisten naistenkaatajien väliseen vastakkainasetteluun. Naiset kuulemma siirtävät mukavat miehet automaattisesti kaverivyöhykkeelle ja kuolaavat niiden kusipäisten ja huonosti kohtelevien alfaurosten perään. Sitten nämä kiltit miehet kököttävät säyseästi kaverivyöhykkeellä, kuuntelevat velvollisuudentuntoisesti naisten ruikutusta muista miehistä ja toivovat, että jonain päivänä naiseen iskee salama ja hän tajuaa, mikä helmi siinä kaverivyöhykkeellä onkaan koko ajan odottanut.

Tässä on vain yksi ongelma: jos mies ja nainen ovat kavereita, eikä mies mitenkään ilmaise kiinnostustaan mihinkään muuhun, mistä nainen voisi sen tietää? Emme kai voi elää siinä oletuksessa, että kaikki miehet aina haluavat seksiä kanssamme? Joku nainen voi hyvinkin ajatella kaverimiehestään, että tuossapa on muuten upea yksilö, mutta hyvää ystävyyssuhdetta ei haluta lähteä sotkemaan seksillä tai muulla säädöllä. Sama pätee toki myös toisin päin, mutta jos mies on alun perin lähtenyt kaveeraamaan naisen kanssa seksin tai parisuhteen toivossa, tämä toive olisi hyvä sanoa ääneen. Jos taas tilanne on se, että mies on ilmaissut kiinnostuksensa ja nainen ns. friendzonannut eli halunnut olla vain kaveri, on mieheltä aika typerää jäädä esittämään kaveria toivoen kiinnostuksen heräämistä.

Ja todettakoon, että nämä jutut eivät ole sukupuolesta kiinni. Itsekin olen joskus roikkunut friendzonella toivoen kaverimiesteni kiinnostuvan minusta. Erona tässä on se, että toisin kuin monet miehet, en ole koskaan valittanut siitä, kuinka kaikki miehet ovat typeriä lampaita, jotka lankeavat aina niihin kumitissi-bimboihin, eivätkä osaa arvostaa meitä "kivoja tavallisia naisia".

Kun kaksi ihmistä kohtaa, romanttista tai seksuaalista kitkaa syntyy todennäköisimmin silloin, kun toinen ilmaisee senkaltaista kiinnostusta. Jos on toiselle kiltti ja mukava, saa todennäköisesti toisen pitämään itsestään, mutta kipinät eivät välttämättä juuri lentele. Tämä on ujompien ja epävarmojen ongelma: omaa kiinnostusta ei osata ilmaista, joten toinen luokittelee automaattisesti kaverivyöhykkeelle. Ja taas törmäämme samaan ongelmaan: pitäisi olla itsevarma, mutta sepä ei niin helposti aina onnistukaan. Vinkiksi antaisin kuitenkin, että kun on oma itsensä, aidon kiinnostunut toisesta ja vaikkapa kehuu, pääsee jo aika pitkälle.




Teoria 3. Naiset eivät ole Venuksesta


Tätä miesten seksittä jäämisen ongelmaa on yritetty ratkoa monin monituisin tavoin. Internet on pullollaan vinkkejä naisten iskemiseen, joka on mielestäni varsin kyseenalaista. Nämä vinkit perustuvat usein toisen manipuloimiseen ja niissä lähtökohtana on se, että miehen täytyy jollain tavalla ”huijata” nainen suostumaan seksiin. Niissä voi hahmottaa jopa insinöörimäisen näkökulman naisista koneina, jotka oikeita nappuloita painamalla tuottavat seksiä.

Ilmoitusluontoinen asia kaikille, jotka ajattelevat tällaisen lähestymistavan olevan hyvä idea: naiset ovat ihmisiä, yksilöllisiä olentoja, samalla tavalla kuin miehet ja kaikki muutkin. Ei ole olemassa mitään täydellistä kaavaa, jonka avulla saisi kaadettua naisen kuin naisen, samalla tavalla kuin täydellistä seksiäkään ei voi suorittaa. Nämä asiat perustuvat kohtaamiseen, joista jokainen on erilainen. Ihminen, sukupuolesta riippumatta, ei ole robotti, jonka voi ohjelmoida tekemään tiettyjä asioita.

Sellaisilla miehillä, jotka eivät ole paljoa tekemisissä naisten kanssa, on taipumus nähdä naiset jonain kokonaan eri lajin edustajana. Tyypillisesti lähtökohtana on myös, että nainen ei halua seksiä, ja miehen täytyy taidoilla ja tempuilla huijata tämä sitä haluamaan. Sen vuoksi monella miehellä menee helposti pasmat sekaisin, kun jostain tulee avoimen seksuaalinen nainen, joka sanoo suoraan mitä haluaa. Elämästä selviäisi kuitenkin ehkä helpommin, jos ottaisi vuorovaikutustilanteet myös naisten kanssa ihan tavallisina ihmisten välisinä kohtaamisina eikä jonain strategiapeleinä. Kannattaa opetella myös suhtautumaan naisiin ihan ihmisinä, vertaisina, eikä nähdä jokaisessa naisessa pelkkää seksin mahdollisuutta.




Teoria 4. Valehteleminen ei kanna pitkälle


Äsken jo sivusinkin sitä kuuluisaa stereotypiaa, jonka mukaan miehet haluavat aina seksiä ja naiset parisuhteen. Näin ollen seksiä haluavan miehen tulisi uskotella naiselle haluavansa parisuhteen, jotta nainen haksahtaisi seksiin. Lopputuloksena on mielipahaa, koska huijatuksi tuleminen tuntuu pahalta. Tämä vaikeuttaa muiden miesten elämää, koska kaikista seksiä haluavista miehistä voi tulla huijatuksi tulleen naisen silmissä valehtelevia kusipäitä.

Tähän liittynee myös saalistamisen narratiivi: miehet ovat saalistajia, naiset saaliita, mies houkuttelee ja liehittelee, nainen esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja lopulta taipuu. Tämä asetelma menee ihan sekaisin silloin, kun nainen onkin se aktiivinen osapuoli, joka haluaa seksiä. Sellainen on monien miesten mielestä pelottavaa ja jopa epäkiihottavaa, vaikka loogisesti ajateltuna seksiä haluavan naisen pitäisi olla itsestään selvästi paras valinta seksiä haluavalle miehelle. Vaan ei, jostain syystä on hauskempaa tuhlata niiden oikeasti parisuhdetta ja kumppania etsivien naisten aikaa.

Minusta on ihanaa, että esimerkiksi Tinderissä on nykyään enenevissä määrin porukkaa, jotka ihan rehellisesti kertovat hakevansa vain seksiä. Sellainen suoraselkäisyys on todella ihailtavaa, vaikka sillä keinoin ei välttämättä saakaan yhtä paljon matcheja. Arvostukseni menee kuitenkin ehdottomasti ihmisille, jotka eivät tavoittele haluamaansa muiden kustannuksella, vaan hoitavat asiat reilusti ja tyylikkäästi ilman dramatiikkaa.

En osaa vieläkään sanoa, miksi seksi ilman tunteita ja sitoumuksia kiinnostaa miehiä niin paljon naisia enemmän. Biologialla on varmasti asian kanssa tekemistä, samoin kuin yhteiskunnan sukupuolikäsityksillä. Yksi syy voi olla myös se, että naisena ei välttämättä saa siitä randompanosta yhtä paljon irti, koska seksistä nauttiminen vaatisi pidempää tutustumista, luottamusta ja ehkä tunteitakin. Fakta on kuitenkin se, että kasuaalista seksistä nauttiviakin naisia on paljon, ja heidän puoleensa kannattaisi seksiä halajavien miesten kääntyä. Kun tällaista naista lähestyy itsevarmasti ja omana itsenään sekä kiinnostuneena juuri tämän naisen seksuaalisuuteen ja nautinnon lähteisiin tutustumisesta, voi päästä hyvään lopputulokseen.




Teoria 5. Sopivan kumppanin löytyminen ottaa aikansa


Eräs kysyjä lähestyi Antti Holmaa tämän podcastissa kysyen lähes tätä samaa kysymystä: pitäisikö alkaa esittää machoilevaa pahaa poikaa, jotta naiset kiinnostuisivat. Toinen taas kysyi, mitä tekee väärin, kun jokainen heilasteluyritys päättyy aina huonosti. Onkin ihan fiksua lähteä muuttamaan omaa tilannettaan itsestä käsin ja miettiä, miten voisi omalla toiminnallaan parantaa omia olosuhteitaan. Toisaalta nämä rakkausasiat ja sen sellaiset ovat kuitenkin usein juuri niitä, joiden edessä ihmisestä tulee täysin kädetön. Niihin voi vaikuttaa vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen ollaan täysin tuurin varassa.

On paljon, mitä ihminen voi tehdä kumppanin löytämisen eteen. Tähän oli sananen sanottavanaan myös eräällä seuraajallani: hänen mukaansa huomionarvoisia seikkoja ovat mm. puhetapa, käyttäytymismallit, yleinen asenne sekä tietysti ulkonäkö – joskin rumuuden tai komeuden sijaan kannattaisi lähteä liikkeelle enemmän sen kautta, kuinka huolitellulta ja siistiltä näyttää. Voi myös miettiä kumppanille asettamiaan vaatimuksia ja sitä, ovatko ne realistisia tai tärkeitä. Myös oma elämänpiiri vaikuttaa: pienellä paikkakunnalla asuva ja sukupuolittuneella alalla työskentelevä ei välttämättä juuri saa tilaisuuksia vastakkaisen sukupuolen tapaamiseen.

Mutta kuten Holmakin totesi podcastissaan kysyjille, lopulta on niin, että ihminen joko kiinnostuu toisesta ihmisestä tai sitten ei. Voi olla ns. paras versio itsestään, eli pitää huolta vaikkapa ulkonäöstään ja hyvinvoinnistaan sekä kohdella muita ihmisiä hyvin ja kunnioittavasti, mutta sekään ei takaa, että joku tietty ihminen kiinnostuisi. Valitettavasti ei ole mitään taetta siitä, että jokaiselle löytyisi kumppani ja parisuhde. Todennäköisemmin ne kuitenkin jäävät löytymättä silloin, kun yrittää epätoivoisesti muuttaa itseään toisen kiinnostuksen herättääkseen, tai joustaa omista tarpeistaan saadakseen jonkun pidettyä luonaan. Loppupeleissä ei auta kuin olla oma itsensä, yrittää tutustua ihmisiin ja toivoa parasta.

Nyt vauhtiin päästyäni tuntuu siltä, että aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Mitään selvyyttä asiaan ei silti vieläkään saada, vaikka toivonkin, että teoriat tarjoavat edes jotain vastauksia kommentoijalle ja hänen kohtalontovereilleen. Kommenttiboksissa sana on vapaa: valaiskaa minua lisää, jos koette, että tästä kilometrin pituisesta sepustuksesta jäi jotain olennaista puuttumaan!

Aiheeseen liittyvää:

1 kommentti:

Mies Vailla Varjoa kirjoitti...

Ainoa oikea ja toimiva vinkki tulee tässä, pitäkäähän hatuistanne kiinni: Olkaa oma itsenne, no strings attached!

Seksikumppania (lyhyt tai pidempiaikaisempi, what ever) etsiessä se teennäisyys kostautuu sitten siellä seksin puolella. Jännität ihan hirveästi esittäessäsi ja mietit milloin hätäisesti kyhätty fasadi murtuu (toinen joko selviää riittävästi kännistä tai alkaa näkemään epäjohdonmukaisuuksia puheissasi ja eleissäsi), jolloin lopulta se seksikään ei oikein meinaa onnistua kipinän jo jäähtyessä. Ei ota eteen tai on niin kuivat paikat, että.

Ja itsevarmuudesta. Ole itsevarma siitä, että tunnet itsesi. Ei itsevarmuus ole sitä, että uskaltaa mennä juttelemaan. Jos uskot siihen, että seksi on se mitä tarvitset, niin se jännityskin karisee. Näet vain ihmisen, jonka kanssa se voisi olla mukavaa ja menet tutustumaan kyseiseen henkilöön. Se mitä sen jälkeen tapahtuu, riippuu ihan sinun perusluonteesta.