Ei ole yhdentekevää, mitä nimeä käytät alapäästäsi

Suomen kielestä tuntuu puuttuvan hyvät yleisnimitykset sukuelimille. Niitä kuvaavia sanoja on pilvin pimein, mutta kaikki tuntuvat joko turhan roiseilta, huvittavilta tai lääketieteellisiltä. Usein koko asia kierretään puhumalla vain alapäästä tai ”siitä”, joka on omiaan lisäämään epämääräistä salaperäisyyden ja häpeän verhoa seksin ja muiden intiimialueisiin liittyvien asioiden ympärillä.

Yhteiskuntamme kaipaa kipeästi suoraa ja avointa seksipuhetta kiertelyn ja kaartelun tilalle. Mutta miten puhua asioista niiden oikeilla nimillä, jos hyviä nimiä ei ole?

Kun kaikki sanat ovat vääriä

Seksuaaliterapeutti ja bloggari Marja Kihlström julkaisi viime keväänä naisen orgasmiin liittyvän Iso O -harjoituskirjan. Vaikuttajille järjestetyssä julkkaritilaisuudessa teimme kirjasta harjoituksen, jossa tehtävänä oli keksiä tietyn aikarajan sisällä mahdollisimman monta nimitystä jalkovälissämme sijaitsevalle asialle. Nimiä kertyi 57. Silti yksikään niistä ei tunnu sellaiselta hyvältä, neutraalilta sanalta, jota voisi tilanteessa kuin tilanteessa käyttää.

Pimppi on sanana kiva, mutta aika epäseksuaalinen, jotenkin pikkutyttömäinen. Pillu taas on todella porno ja seksillä kyllästetty sana. Vagina on liian lääketieteellinen, ja sitä paitsi viittaa pelkästään siihen reikään. Vulva tarkoittaisi koko aluetta, mutta se ei ole suomen kieleen kovin hyvin vakiintunut. Emätin on maailman hirvein sana, kliinisyydessään todellinen seksintappaja. Tussu, toosa, tuhero ja muut vastaavat taas ovat hauskoja, mutta eivät erityisen käyttökelpoisia seksitilanteessa – tai silloinkaan, kun asioi vaikkapa gynekologilla.

Olen käyttänyt täällä blogissa usein pimppi-sanaa ja itselleni siinä ei olisikaan mitään ongelmaa. Pimppiä lähemmäs neutraalia sanaa ei tästä asiasta puhuttaessa oikein pääse. Ongelmana on vain sopivan sanan keksiminen silloin, kun on tarve puhua samassa tekstissä myös miehen sukuelimistä. Pimpin selkeä vastinpari on pippeli, joka ei kyllä parhaalla tahdollakaan sovi kuvaamaan aikuisen ihmisen jalkoväliä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä myös miesten tapauksessa. Nimitykset tuntuvat jakaantuvan kahteen leiriin: on voimakkaita, jämäköinä seisovia ja järkähtämättöminä penetroituvia kuten kulli ja kalu sekä hassuja ja vähemmän seksuaalisia nimityksiä kuten kikkeli, muna ja lerssi. Lääketieteellinen siitin on vielä vastinpariaan emätintä kamalampi, eikä sitä kukaan tunnu koskaan missään käyttävänkään. Neutraalein vaihtoehto on penis, jota voi jopa käyttää nauramatta tai punastelematta.

Nyt ehkä kysytte, mikä ongelma tässä muka on, kun meillä on ihan hyvä sana kummankinlaisista värkeistä. Pimppi ja penis eivät kuitenkaan oikein sovi sanoina yhteen, joten ei tunnu luontevalta puhua niistä yhdessä. Näennäisestä neutraaliudestaan huolimatta ne eivät siis kuitenkaan ole merkitykseltään täysin saman tason käsitteitä.

Kieltä muuttamalla kohti vapaampaa seksipuhetta

Kielillä on taipumus muuttua ja elää, ja toisinaan muutosprosessit lähtevät liikkeelle tietoisistakin valinnoista. Sitä tehdään nytkin, kun pyritään vakiinnuttamaan käyttöön muun muassa sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä. On myös paljon sanoja, joiden merkitys on aikojen saatossa muuttunut neutraalista ja hyväksytystä sopimattomaksi, ja toisinpäin. Näin ollen voisimme mainiosti alkaa tietoisesti käyttää tiettyjä sanoja myös sukuelimistä, ja yrittää muuttaa niiden merkitystä neutraalimmiksi.

Tämän pyrkimyksen nimissä aion nyt itse alkaa puhua pillusta ja kullista. Ne sopivat mukavasti yhteen, ja kummankin merkitys on roisihko ja seksuaalissävytteinen. Tavoitteenani on tehdä merkityksistä neutraalimmat niin, että sanat sopisivat käytettäväksi sekä seksitilanteessa että myös vaikkapa lääkärin vastaanotolla.

Tällainen sanojen neutralointi on tärkeä osa seksistä ja seksuaalisuudesta puhumisen normalisointia. Mitä enemmän puhutaan vaikkapa pilluista ja kulleista, sitä paremmin niihin tottuu, eivätkä ne enää särähdä korvaan. Nyt ne häiritsevät, koska ne viittaavat asioihin, joista ei ole ennen saanut puhua. Nyt kuitenkin saa, ja jotta voisimme sen kunnolla tehdä, tarvitsemme toimivia sanoja ja käsitteitä. Koska kyseessä ei ole uusi innovaatio, uutta sanastoa ei tarvitse erikseen keksiä: meidän täytyy vain poistaa häpeällisyys niiden olemassa olevien sanojen yltä.

Näkisin tärkeänä, että sukuelimille saataisiin nimenomaan ne yhdet hyvät perusnimitykset. Kuitenkin jo se, että käyttää värkeistään ylipäätään jotain konkreettista sanaa, on jo hyvä alku. Kaikenlaiset etupyllyt voitaisiin jättää jo historiaan, mutta muuten on toki mainiota hyödyntää kielemme huikeaa synonyymivarantoa ja valita sanojen joukosta omaan suuhun parhaiten sopivat nimitykset omille ja toisten värkeille. Tehdään siis historiaa ja muutetaan seksuaalisuuden kielen suunta!

Aiheeseen liittyvää:

Pimppi

Seksimyytinmurtajat

Miksi poistan karvojani

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.