Onko seksi ihmisen perustarve?

Eräs seuraajani kysyi minulta Instagramissa mielenkiintoisen kysymyksen: onko seksi ihmiselle perustarve, vai kenties jotain muuta, kuten harrastus tai kiinnostuksenkohde? Luultavasti moni sellainen, joka on joskus ollut suorastaan turhautuneen kiimainen, pystyy näkemään seksin suorastaan pakottavana tarpeena. Seksin määritteleminen perustarpeeksi on kuitenkin jokseenkin ongelmallista, koska silloin joudumme pohtimaan, miten tämä tarve tulee jokaisella tyydytetyksi – ja se vasta on kaikkea muuta kuin helppo kysymys.

Kenen tarpeet asetetaan etusijalle?

Kuuluisassa Maslow’n tarvehierarkiateoriassa seksi todella määritellään fysiologiseksi perustarpeeksi samalle tasolle kuin esimerkiksi hengittäminen, uni tai ruoka. Maslow on tällä todennäköisesti tarkoittanut lisääntymistä, joka on perustarve ihmislajin säilymisen kannalta, eikä ehkä niinkään seksiä itsessään. Yksilön kannalta on kuitenkin selvää, ettei seksittä oleminen ole hengenvaarallista samalla kuin muiden fysiologisten tarpeiden tyydyttämättä jääminen. Teoria on saanut tästä syystä jonkin verran kritiikkiä osakseen. Seksuaalinen läheisyys mainitaan uudelleen hierarkian kolmannella portaalla yhdessä rakkauden ja ystävyyden tarpeiden kanssa. Näiden välistä, hierarkian toiselta portaalta löytyy myös yhdeksi turvallisuuden tarpeen osaksi merkitty tarve kehon koskemattomuuteen.

Jos tarvehierarkiaa aletaan tulkitsemaan niin, että seksi alimman portaan fysiologisena tarpeena on pakottavampi kuin toisen portaan tarve fyysiseen koskemattomuuteen, saadaan pesunkestävää raiskaukset oikeuttavaa logiikkaa. Valitettavasti on ihmisiä, jotka todella ajattelevat olevansa oikeutettuja seksiin ja jopa pitävät seksistä kieltäytymistä väkivaltaisena ja perustarpeiden tyydyttymisen estävänä toimintana.

Koska kuitenkin tiedämme, että ihmisen on mahdollista elää hyvää ja tasapainoista elämää ilman seksiä (esim. aseksuaalit tai vaikkapa uskontonsa vuoksi seksistä pidättäytyvät), ei seksi millään kestä vertailua muiden Maslow’n hierarkian ensimmäisen portaan universaalien perustarpeiden kanssa. Toisaalta tarve toteuttaa omaa seksuaalisuutta on suurella osalla meistä varsin suuri, eli jonkinasteiseksi tarpeeksi seksin voi kyllä lukea. Tästä keskustelusta tuntuu kuitenkin aina unohtuvan tärkeä seikka: myös itsetyydytys on seksiä, ja riittää tyydyttämään sen pakottavimman seksin tarpeen. Tarve seksiin toisen ihmisen kanssa onkin sitten selkeästi tarvehierarkian kolmannen portaan kamaa yhdessä muiden ihmissuhteisiin liittyvien tarpeiden kanssa. Seksi toisen ihmisen kanssa ei ole minkään sortin perustarve, eikä missään nimessä tärkeämpi kuin oikeus ja tarve kehon koskemattomuuteen.

 

Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia

Seksuaalioikeudet ovat osa ihmisoikeuksia. Niihin liittyy sama ajatus kuin muihinkin ihmisoikeuksiin: oikeuksien lisäksi jokaisella on myös velvollisuus kunnioittaa toisten oikeuksia. Omien oikeuksien toteutuminen ei saisi koskaan tapahtua toisten oikeuksia loukkaamalla.

Yksi seksuaalioikeuksista on oikeus oman seksuaalisuuden ilmentämiseen ja toteuttamiseen itse sopivaksi katsomallaan tavalla. Tähän kuitenkin liittyy ehto: sopivan tavan täytyy olla sellainen, että se ei loukkaa muiden seksuaalioikeuksia. Tämä liittyy erityisesti seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja oikeuteen tehdä itse omaa kehoa koskevia päätöksiä. Kenelläkään ei siis ole oikeutta toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan niin, että jonkun toisen itsemääräämisoikeus vaarantuu.

Käytännössä oikeus oman seksuaalisuuden toteuttamiseen voi siis toteutua vain tiettyyn pisteeseen asti. Vaikka kuinka haluaisimme ajatella, että jokaisella olisi oikeus nautinnolliseen seksiin haluamiensa partnerien kanssa, tätä oikeutta ei kenellekään voida taata. Samalla tavalla olisi ihanaa ajatella, että jokaisella on oikeus rakkauteen ja ystävyyteen, mutta ketään ei voida velvoittaa näitä asioita toiselle ihmiselle tarjoamaan. Itsetyydytykseen on jokaisella oikeus, mutta sen enempää ei voida seksuaalioikeuksienkaan nimissä kenellekään luvata.

Oikeus seksuaaliseen nautintoon ei tällä hetkellä toteudu kaikkien ihmisten kohdalla. Esimerkiksi vammaisten seksuaalisuus on hyvin vaiettu asia, eikä heillä ole välttämättä tietoa tai keinoja seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Sama koskee myös laitoksissa asuvia vanhuksia. ”Pakkoselibaatissa” elävät heteromiehet, jotka syytävät netissä katkeria kommentteja naisten niskaan, eivät suinkaan ole tässä se laiminlyöty ryhmä: heidän seksuaalioikeutensa toteutunevat erinomaisesti oman käden kautta.

Rahalla saa tarvitsemansa

Entä mitä tulisi tehdä sellaisessa tilanteessa, kun itsetyydytys ei kerta kaikkiaan riitä omien seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen? Jos seksuaalioikeudet kerran ovat ihmisoikeuksia, ja yksi niistä on oikeus valita itselleen sopivin seksuaalisuuden toteuttamisen muoto, pitäisikö yhteiskunnalla olla jonkinlainen velvollisuus taata tämän ihmisoikeuden toteutuminen?

Sellainen ihminen, joka ei kerta kaikkiaan voi elää ilman seksiä toisen ihmisen kanssa, mutta ei sitä syystä tai toisesta saa, voi aina kääntyä seksityöntekijöiden puoleen. Toisin kuin rakkaus tai ystävyys, seksi on asia, jota voi rahalla ostaa. Siinä ei ole mitään väärää tai pahaa, ja yhteiskuntamme pitäisi ehdottomasti suhtautua seksityöhön hyväksyvämmin. Se edistäisi erinomaisesti seksuaalioikeuksien parempaa toteutumista.

Joku voisi kysyä, eikö ole väärin asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan sen mukaan, onko heillä riittävästi varallisuutta seksin ostamiseen. Emme kuitenkaan jakele ruokaa ja vettäkään ilmaiseksi kaikille, vaikka ne ovatkin hyvin perustavanlaatuisia tarpeita. Seksityö on työtä, josta kuuluu saada kunnon palkka, tyydytettiin siinä kuinka perustavanlaatuisia tarpeita tahansa.

Sellaistakin ajatusta on väläytelty, että nuorten naisten tulisi suorittaa miesten asepalvelukseen verrattava palvelusjakso ilotalossa työskentelemällä. Tämä pohjaa aiemmin esitettelemääni ajatukseen siitä, että jonkun tarve seksiin olisi toisen itsemääräämisoikeutta tärkeämpi asia. Jotkut menevät vielä pidemmälle ja tuntuvat ajattelevan, että heidän oikeutensa seksiin itselleen kaikkein mieluisimpien kumppaneiden kanssa on kaikkea muuta suurempi. Tämä näkyy keskustelupalstoilla: moni sanoo, että ajatus seksittä elämisestä on kamala, mutta sekin olisi parempi vaihtoehto kuin ruman ja lihavan naisen paneminen. Kurjaa pudottaa porukkaa alas pilvilinnoista, mutta mitään ihmisoikeuspykälää, jossa taattaisiin oikeus työntää kulli säännöllisiin väliajoin kauniiden nuorten naisten (tai muiden sopivaksi katsottujen henkilöiden) ruumiinaukkoihin, ei toivottavasti koskaan tule.

Lopputulemana voidaan siis todeta, että vaikka panettaisi niin että järki meinaa lähteä, seksi (ainakaan kenenkään toisen kanssa) ei ole minkään sortin perustarve tai oikeus, jonka toteutuminen pitäisi taata. Tarve ja oikeus nautinnolliseen seksielämään on tosiasia, mutta muita ihmisiä niiden toteuttamiseen ei voida velvoittaa, vaan oikeus on tässä asiassa aivan jokaisen omissa käsissä. Pun todellakin intended.

Aiheeseen liittyvää:

Miksi mies ei saa seksiä?

Mies vaikka väkisin

En ole ilmainen huora, vaikka bloggaankin seksistä

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.