#tradwife -ilmiö on synkkä askel menneisyyteen

Aina kun luulen, että olemme päässeet tasa-arvossa askeleen verran eteenpäin, otammekin niitä kaksi taaksepäin. Siltä ainakin tuntui, kun luin 11.helmikuuta julkaistun Hesarin Nyt-liitteen artikkelin tradwife -ilmiöstä. Uusi sometrendi kannustaa naisia ”alistumaan miehilleen kuin vuonna 1959” eli ottamaan uudelleen haltuun perinteiset sukupuoliroolit – ne samat, joista naiset ovat pyristelleet eroon jo vuosikausia. Tästä huolimatta liikkeen sisällä ajatellaan olevan feministinen valinta.

Tradwife, eli perinteinen vaimo, on siis kuin 50-luvun kotirouva, joka huolehtii kotitöistä, lapsista ja miehestään. HS:n jutussa viitattiin BBC:n aiheesta tekemään videoon, jolla elämäntyylistä kertoo Alena Kate Pettitt, liikkeen englantilainen keulakuva. Hän kertoo luopuneensa työstään ja ryhtyneensä kotirouvaksi, koska haluaa ”elää miehelleen”, ja on nyt onnellinen saadessaan käyttää päivänsä kodista huolehtimiseen ja miehensä passaamiseen. Äkkiseltään voisi ajatella, ettei juuri mikään kuulosta vähempää feministiseltä. Pettitt kuitenkin kutsuu itseään feministiksi ja elämäntyyliään valinnaksi, joka on "tarvittava vastaisku nykyajan urakeskeisyydelle".

Tavallaan Pettitt on oikeassa, sillä yksi feminismin ydinajatuksista on valinnanvapaus: jokaisen tulisi saada tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja vapaana esimerkiksi sukupuoleen liittyvistä rajoitteista tai uskomuksista. Koska Pettittin valitsema elämä oli aikaisemmin lähes ainoa naisille sallittu vaihtoehto, feministit eivät ole erityisemmin puolustaneet kotiäitiyttä vaan pyrkineet edistämään naisten mahdollisuuksia työelämässä. Tämä on ehkä johtanut siihen, että nykyfeminismi näyttäytyy hyvin urakeskeisenä ja tuntuu ihannoivan eniten menestyneitä ja itsenäisiä #bosslady -naisia. Tästä näkökulmasta kotiäitiys voi näyttäytyä jopa radikaalina valintana ja sen puolustaminen feministisellä valinnanvapaudella tuntuu ymmärrettävältä.

Tradwife -ilmiössä ei kuitenkaan ole kyse pelkästä kotiäitiydestä. On vaikeaa nähdä mitään feminististä liikkeessä, joka kannustaa alistumaan toiselle ihmiselle ja omistamaan elämänsä tämän palvelemiseen. Feminismin tavoitteena kun ei ole ollut pelkästään sukupuoliroolien rikkominen ja naisten vapauttaminen kotoa työelämään, vaan ylipäätään yhdenvertainen asema esimerkiksi lainsäädännön edessä. Elävätköhän nämä tradwifet myös 50-lukulaisten lakien mukaan ja pitävät esimerkiksi raiskausta avioliitossa sallittuna ja normaalina asiana? Vaikka eivät eläisikään, he luovuttavat silti aika ison siivun itsemääräämisoikeudestaan miehilleen, ja sitä on feminismin näkökulmasta vaikeaa tajuta.

Yhdysvalloissa tradwife -käsite on käytössä äärioikeistopiireissä. Valkoista ylivaltaa kannattavien keskuudessa ajatellaan, että naisen tehtävä on alistua miehelleen ja synnyttää mahdollisimman paljon valkoisia lapsia. Tähän liittyen Twitterissä pyöri vuonna 2017 #whitebabychallenge -kampanja, joka oli juuri näiden äärioikeistolaisten perinteisten vaimojen kannanotto. Tradwife -käsitteeseen liitettävät ominaisuudet, kuten alistuvuus, siveys ja halukkuus jäädä kotiin ja olla tekemättä töitä olivat myös natsi-Saksan ajan ihannevaimon tärkeimmät ominaisuudet. Näiden kytkösten valossa on mahdotonta väittää tradwife -liikettä millään muotoa feministiseksi, koska feminismin mukainen valinnanvapaus loppuu siihen, kun sillä valinnalla tähdätään vahvaan epätasa-arvoon ja poljetaan toisten ihmisoikeuksia.

Yhdysvalloissa ollaan järjestämässä myös konferenssia nimeltään ”Make Women Great Again”, jossa miehet kertovat naisille, miten miellyttää miehiä ja olla hyvä vaimo ja äiti. Järjestäjien mukaan feminismin ajatus naisista yhdenvertaisina miesten kanssa on luonnoton ja väärä: naiset voivat paremmin saadessaan toteuttaa luontoaan eli palvella miestään. Tradwife -elämäntyylin todetaan siis olevan paras ja luonnollinen valinta, ja kaikki muu epätoivoista yritystä ”käyttäytyä kuin miehet”, joka tekee vain naiset onnettomiksi.

Ei ole väärin haluta tehdä perinteisesti feminiinisiksi miellettyjä asioita, mutta niiden väittäminen joksikin oikeaksi, alkuperäiseksi ja todelliseksi feminiinisyydeksi ja naiseudeksi on. Ei ole väärin haluta pyhittää elämäänsä kodin ja lasten hoitamiselle, mutta sen väittäminen muita paremmaksi valinnaksi on. Ei siinäkään ole mitään väärää, jos joku haluaa luopua itsemääräämisoikeudestaan ja alistua miehelleen, mutta jos väitetään sen olevan naisille luonnollista ja oikein, kaikki naisten valinnanvapauden eteen tehty työ valuu hukkaan.

Kenen tahansa pitäisi saada halutessaan valita jättäytyä pois työelämästä ja käyttää elämänsä kodin ja lasten hoitoon, eikä sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Monelle kyse ei kuitenkaan ole valinnasta, vaan töissä on pakko käydä, vaikka ei haluaisikaan. Urakeskeisessä yhteiskunnassamme myös toki katsotaan joskus kotiäitejä kieroon, mutta ei se ole mitään verrattuna siihen, miten koti-isiin suhtaudutaan. Nämä samat valinnan mahdollisuudet pitäisi olla myös muilla kuin cisheteroilla, jotka elävät kahdenvälisessä parisuhteessa.

Tietysti kaikenlaiset järjestelyt aikuisten ihmisten välillä ovat täysin ok, ja vaikka omaan korvaani esimerkiksi taloudellisesta itsenäisyydestä ja päätäntävallasta luopuminen kuulostaa täysin mahdottomalta ajatukselta, en ole oikeutettu tuomitsemaan toisten elämäntyyliä. Sen sijaan tuomitsen vahvasti sen, että tätä tradwife -ajattelua markkinoidaan feministisenä, sillä pohjimmiltaan sillä tunnutaan kaivavan perustuksia saavutetun tasa-arvon alta.

Aiheeseen liittyvää:

Is the 'tradwife' anti-feminist? – The Pledge

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.