Kannattaako kesäheilastelu?

Kevät ja kesä ovat romanssien kulta-aikaa, ja nimenomaan sellaisten kevyiden romanssien. Heiloja löytyy joka juhlapyhälle vapusta sadonkorjuuseen ja kesäkissan tai -kollin ottaminen on edelleen suosittua, vaikka eläinsuojelujärjestöt sitä vastustavatkin. Tälläiselle heilastelulle ja lomaromantiikalle on tyypillistä se, ettei sen odoteta kestävän loppuelämää ja toisinaan suhteen tarkka päättymispäivä saattaa olla tiedossa heti alusta lähtien. Toisin sanoen, suhteella on parasta ennen-päivämäärä.

Minulle kesä on aina ollut sellaista vapauden aikaa, jolloin elämäni on tosi erilaista kuin muina vuodenaikoina. Siinä missä lukukausien ajan olen painanut kouluhommia niska limassa ja juossut illat ja viikonloput töissä, kesäisin olen keskittynyt lähinnä lomailemiseen, lepäämiseen ja kaikenlaiseen kivaan puuhasteluun, johon ei arkena riitä aika. Tavallaan kesä on sellaista ikään kuin taianomaista aikaa, joka tuntuu olevan irrallaan muusta elämästäni. Näin ollen kevyt heilastelu sopii ja on sopinut kesänviettooni kuin nenä päähän: mitä muutakaan tekisin kaikella vapaa-ajallani, kuin tapailisin ihania miehiä? Parhaimmillaan kesäheilastelu on mielestäni silloin, kun on itse jossain reissussa:esimerkiksi festareilla on kiva tutustua uusiin miehiin, pitää hauskaa yhdessä ja reissun jälkeen muistella kohtaamista ilman, että juttu kehittyy koskaan sen pidemmälle. Tai esimerkiksi silloin, kun olin 16-vuotiaana kielimatkalla ja tutustuin ihanaan ruotsalaiseen poikaan, jonka kanssa kävelimme merenrannassa ja pussailimme. Se oli ihanaa hetken huumaa, jota kesti sen pari viikkoa, enkä kuullut hänestä enää reissun jälkeen mitään.

Tällä kertaa kuvituksena otoksia juhannuksen mökkireissulta, jossa en heilastellut kenenkään kanssa.

Määräaikaisuudessa piileekin kesäheilastelun ihanuus ja samalla haikeus. On tavallaan ihanan huoletonta nauttia kesästä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla siinä hetkessä mutta jota ei koskaan tarvitse tuoda osaksi omia arkikuvioita. Sitä ei ehkä myöskään aseta rimaa niin korkealle kuin loppuelämän kumppania etsiessä: tyypin ei tarvitse täyttää kaikkia kriteereitäsi, koska hän on kuvioissa vain hetken. Toisaalta suhteen päättyminen voi olla sydäntäsärkevän kamalaa, vaikka olisi alusta asti tiennytkin jutun loppuvan. Kesä on kuitenkin pitkä aika, ja muutamassa kuukaudessakin ehtii jo kiintyä toiseen sen verran, että ero sattuu. Erityisen masentavaa on, että suhteen loppuessa loppuu kesäkin, ja ilmojen viiletessä myös kuuma romanssi kylmenee ja lopulta hiipuu pois pelkkään harmauteen. Runollista, ja samalla kovin raadollista.

Näppäräkätisen kesäharrastus voi olla heilastelun sijaan myös seppeleen solmiminen

Ei parasta ennen-deittailu kuitenkaan ole mikään pelkästään kesälle ominainen juttu. Ihmiset matkustavat nykyisin niin paljon, että tuntuu ettei voi laukkuaan heilauttaa törmäämättä viiteen mieheen, jotka ovat kuukauden parin päästä höntyilemässä toiselle puolelle maailmaa. Vaikka suhteiden lyhytaikaisuus ei ole ainakaan omalla kohdallani mitenkään poikkeuksellista, suhtaudun silti vähän varauksellisesti miehiin, jotka ovat jonkun tarkasti määritellyn ajan kuluttua lähdössä muualle. On nimittäin ihan eri asia ryhtyä määräaikaiseen suhteeseen silloin, kun on itse jossain reissussa tai lähdössä sellaiseen, kuin silloin, jos on se taakse jäävä osapuoli.

Parasta ennen-suhteet ovat mielestäni vähän niinkuin määräaikaiset vuokrasopimukset. Jos vastaan tulee ihana asunto pienellä vuokralla varustettuna, se on mitä todennäköisimmin vapaana vain muutaman kuukauden. Tai sitten siihen tulee putkiremontti, jonka jälkeen vuokra nousee pilviin. Sama juttu pätee miehiin: kun vastaan tulee joku upealta vaikuttava yksilö, hän on mitä todennäköisimmin puolen vuoden sisällä lähdössä vaihtoon, muuttamassa Jyväskylään tai vähintäänkin Tampereelle (välihuomautus: Tampere on erityisen taikavoimainen paikka: siellä on ainakin Tinderin tarjonnan perusteella mielettömän upeita miehiä, ja täällä Helsingissäkin vastaan tulevista miehistä parhaat ovat aina joko nykyisiä, tulevia tai entisiä tamperelaisia). Ja vaikka kämppä olisi kuinka ihana, en ottaisi vastaan asuntoa jossa saisin asua vain pienen hetken tai jossa asuminen olisi sen pienen hetken jälkeen vaivalloista ja kallista. Ellei kyseessä olisi joku kesälomareissun majoitus: silloinhan vaihtoehto olisi mitä mainioin. Sama pätee miehiin: kesällä ja lomalla parasta ennen-deittailu toimii, keskellä tavallista arkea ei ehkä yhtä hyvin. Tai no, en sanoisi ihan niinkään. Lyhytaikaisen heilastelun voisi myös yrittää nähdä ikäänkuin pitkittyneenä yhden illan juttuna, tai vaikkapa friends with benefits-suhteena. Ei kaikkia ihmissuhteita ole tarkoitettu kestämään, vaikka myönnettävä onkin, että useimmiten miellyttävämpi lähtökohta ihmissuhteen aloittamiselle on se, ettei loppupäivämäärää ole tiedossa.

 Fiilaamassa tamperelaista taikavoimaa Pyhäjärvessä