Uusi mies

Sattuipa hiljattain niin, että kohdalleni osui Tinderissä seitsemän oikein ja lisänumero päälle, eli varsinainen jackpot ja täysosuma. Tyyppi oli niitä, joiden kohdalla oikein toivoo kaikki sormet ja varmaat ristissä että pliis tulispa match, ja sitten kun vielä matchaaminen johti keskusteluun ja treffeihinkin, niin minäpä olin varsin innoissani. Ja olen vieläkin, sillä sillä lailla hassusti nyt kävi, että ollaan toisiamme katseltu jo useampi kuukausi ja sinkkuajat on nyt virallisesti takanapäin!

Snäppifiltterit on kivoja, btw

Niin se on, että hyvillä asioilla on tapana tapahtua silloin kun niitä vähiten odottaa. Ennen uuden poikaystäväni tapaamista oloni oli jo epätoivoinen, kun mistään miesjutuista ei tahtonut tulla yhtään mikään eikä yhdessä vaiheessa edes kiinnostanut miettiä koko asiaa. Sitten tämä ihminen tuli elämääni ja minulla oli heti alusta asti sellainen fiilis, että tässä voisi olla jotain. Se fiilis vain vahvistui entisestään kun opin tuntemaan hänet paremmin ja kävi ilmi, kuinka hyvin sovimme yhteen. Meillä on esimerkiksi lähes identtinen irtokarkkimaku ja tykkäämme samanlaisista astioista. Ja on meillä myös paljon samanlaisia tulevaisuudensuunnitelmia, kiinnostuksen kohteita ja vapaa-ajanviettotapoja yms yms vaikka ne nyt ovatkin aika toissijaisia asioita tuon karkkijutun rinnalla. Joka tapauksessa nyt parin kuukauden seurustelun jälkeen tuntuu siltä, että hyvää todellakin kannatti odottaa.

Ei tämä kuitenkaan ihan pelkkää alkuhuumaa ja ihanuutta ole tähänkään asti ollut. Kolmen vuoden sinkkuus opetti minulle paljon, mutta ei sitä, miten parisuhteessa ollaan, ja se tuotti aluksi tosi paljon vaikeuksia. Ensinnäkin piti tottua siihen, että yhtäkkiä olenkin jonkun tyttöystävä, ja voin oikeasti käyttää itsestäni sellaista sanaa. Minun oli myös vaikeaa luottaa siihen, että poikaystäväni oikeasti haluaa olla kanssani, enkä esimerkiksi meinannut uskaltaa käyttää sanoja tyttöystävä, poikaystävä, seurustelu tai parisuhde, ettei häntä alkaisi yhtäkkiä ahdistaa. Kolmen vuoden sinkkuus kun opetti minulle isoimpana läksynään sen, että sitoutumisesta ja vakavasta parisuhteesta puhuminen ovat takuuvarmoja keinoja karkottaa mies kuin mies pois, eli kesti hetken, ennen kuin uskalsin luottaa siihen ettei poikaystäväni karkaa mihinkään. Luottamus ei muutenkaan ole vahvin puoleni, ja vaikka en olekaan kovin mustasukkainen toisista naisista, en osaa kovin hyvin käsitellä torjutuksi tulemisen tunnetta jos jätkäni ei syystä tai toisesta halua minua tai kaipaa seuraani jollakin hetkellä. Se on erityisen vaikeaa siksi, että aikaisemmin pyörittelin usein muutamaa jätkää kerralla ja kun yksi ei ehtinyt nähdä tai viestitellä, oli aina toinen vaihtoehto. Nyt ne kaikki B-suunnitelmat ovat jääneet ja joudun oikeasti käsittelemään tuntemuksiani ihan itsekseni, mutta uskon sen kyllä tekevän minulle vain hyvää. Eihän se aikaisempi toimintani nimittäin kovin kypsää tai fiksua ollut.

Omat vaikeutensa on toki ollut siinäkin, että olen joutunut opettelemaan pois joistain vanhoista sinkkuaikojen tavoistani. En esimerkiksi voi enää flirttailla muille miehille yhtä paljon kuin aikaisemmin, tai ainakin se raja on vedettävä aikaisemmassa vaiheessa kuin silloin kun olin sinkku. Tinderinkin poistin jo ajat sitten, mutta en kyllä juurikaan kaipaa sitä. Välillä on tullut sellainen fiilis, että hei tänään voisi pitkästä aikaa vähän swaippailla, mutta sitten aina muistan, että ai niin. Varmaankin minusta tulee nyt sellainen ärsyttävä varattu ihminen, joka swaippailee kaverinsa puhelimella kaiken maailman yrmyjä matcheiksi. Ei minulla kyllä ole hirveän montaa kaveria, jolla olisi Tinder. Harmi sinänsä, se oli ihan hauska peli, ja siellä oli helppo tehdä pikku kyselytutkimuksia tätä blogia varten. Noh, ehkä kestän.

Parisuhteessa olemisessa kivointa on itse seurustelukumppanin lisäksi ehkä se, että tulevaisuus ei ahdista niin paljoa. Niin kauan kuin tuo tyyppi jaksaa naamaani katsella, en joudu miettimään että tuleeko minusta hullu kissanainen joka asuu yksin kolmenkymmenen kissan kanssa ja syö joka päivä yksin suklaajäätelöä purkista leffoja katsellen ja jonka ainoa seksikumppani on halpa vibraattori. (Hankkisin kyllä varmaan jonkun aika laadukkaan vibran jos tuohon päädyttäisiin, mutta eipä siitä sen enempää. ) Haluaisin tulevaisuudessa kuitenkin olla vakaassa parisuhdetta ja hankkia muutaman lapsenkin, niin tämä seurustelu nyt vie pikkuisen lähemmäs sitä haavetta, vaikka mitkään lastenhankinnat ynnä muut eivät nyt olekaan ihan vielä ajankohtaisia. Oli myös vähän rankkaa välillä olla ainoa sinkku läheisimpien ystävieni keskuudessa, ja ollaan jopa hengailtu porukalla kavereideni ja heidän poikaystäviensä kanssa. Äitikin tuli tosi iloiseksi, kun vein pitkästä aikaa miehen näytille kotiin ja vieläpä mukavan ja täyspäisen tapauksen, joka näyttääkin kivalta.

Parasta tässä koko jutussa on kuitenkin tietysti tuo ihminen, jota voin nyt poikaystäväkseni kutsua. Hänessä parasta on muun muassa se, ettei hän välitä typeristä suhdepeleistä tai draamasta, ja puhuu tunteistaan suoraan ja avoimesti. Hän on myös jotenkin niin aikuinen ja kypsä, ei mikään epätasapainoinen pikkupoika. Hän nauraa tyhmälle kaksimieliselle läpänheitolleni ja silittää minua iltaisin kun en saa unta, ja on tuonut minulle jo useamman kerran kukkia, vaikka olemme seurustelleet vasta pari kuukautta. Sanomattakin on selvää, että myös makuuhuoneosastolla sujuu hyvin, muuten en tässä todellakaan olisi. Yksi parhaita juttuja on myös se, että hän tuntuu olevan oikeasti tosissaan tässä ja haluavan juttumme onnistuvan yhtä paljon kuin minäkin, ja se on enemmän kuin mitä voin sanoa yhdestäkään miesjutustani viimeisen kolmen vuoden aikana.

Blogiin tämä uutinen ei vaikuta juuri mitenkään. Sisältö pysyy samanlaisena, mitään tuoreita Tinder-tarinoita ei toki ole nyt tulossa mutta eipä niitä täällä ole aikaisemminkaan hirveästi ollut. Tulen varmasti kirjoittamaan poikaystävästäni lisääkin ja sen vuoksi yritämme keksiä hänelle jonkun siistin salanimen, on ärsyttävää kirjoittaa koko ajan "poikaystäväni sitä ja tätä". Muuten en keksi mitään joka muuttuisi blogin suhteen, paitsi sen, että blogin ulkoasu saattaa piakkoin muuttua jonkin verran tyylikkäämpään suuntaan, koska uusi mielitiettyni sattuu olemaan ekspertti sellaisissa asioissa. Ihan mukava sattuma, eikö vain.

Niin joo, ja treffipyyntöjä ei kannata enää esittää, joudun ikävä kyllä antamaan kilpakosijoille rukkaset.