Pitääkö pariskunnalla olla yhteisiä harrastuksia?

Olemme miettineet poikaystäväni kanssa jonkun yhteisen harrastuksen aloittamista. Jotakin liikunnallista tekemistä jota voitaisiin silloin tällöin tehdä yhdessä. Meillä on kuitenkin aika erilaiset urheilutaustat, joten sopivan lajin tai liikuntamuodon löytäminen ei ole ihan helppoa. Asiaa miettiessäni olen pohtinut paljon sitä, kuinka tärkeä se yhteinen harrastus nyt loppupeleissä sitten olisi ja mitä yhteiset mielenkiinnonkohteet tai niiden puute kertoo suhteesta ja sen tulevaisuudesta.

Mielestäni on tärkeää, että pariskuntaa yhdistää jokin muukin asia kuin pelkkä parisuhde. Täytyy siis olla muutakin yhteistä tekemistä kuin paneminen ja telkkarin tuijottelu, tai suhteesta tulee nopeasti aika tylsä. Yhteistä puhuttavaakin löytynee aika niukasti, jos kiinnostuksenkohteet ovat ihan erilaiset. Vähintäänkin täytyy pitää toisen harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita edes etäisesti kiehtovina, jotta niistä jaksaa keskustella toisen kanssa. Tai en tiedä teistä, mutta en itse ainakaan jaksaisi kuunnella pitkiä selostuksia jostain postimerkkeilystä tai rullahiihdosta tai varsinkaan keksiä niistä mitään järkevää kysyttävää. Tuskin siitä suhteesta tulisi muutenkaan mitään, jos pitäisi toiselle tärkeitä asioita kovin epäkiinnostavina.

Yhteinen harrastus voi parhaimmillaan vahvistaa parisuhdetta paljonkin, koska se luo kumppanuksille myös parisuhteen ulkopuolisen yhdyssiteen: enää ei olla pelkästään pariskunta, vaan esimerkiksi yhdessä kilpaileva joukkue. Harrastus voi luoda suhteen osapuolille yhteisiä tavoitteita, joita kohti pyritään yhdessä toinen toistaan kannustaen. Se voi opettaa toimimaan tiiminä ja ratkomaan ristiriitoja sekä tuoda yhteisiä onnistumisen kokemuksia, jotka luonnollisesti vahvistavat parisuhdetta. Oli kyseessä sitten kilpatanssi, sauvakävely tai puutarhanhoito, yhteinen tekeminen tekee varmasti hyvää suhteelle.

Toisaalta yhteiset harrastukset ja mielenkiinnonkohteet voivat olla joskus myös rasite parisuhteelle. Samaa lajia treenatessa voi syntyä kilpailutilanne, joka saattaa syödä suhdetta. Jos toinen on yhteisessä harrastuksessa paljon toista parempi, saattaa heikompi osapuoli kokea huonommuuden tai alemmuuden tunnetta, joka voi vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan. Niin kävi minulle ja eksälleni, joka opiskeli suhteemme aikana ammattitanssijaksi: siihen verrattuna oma tanssiharrastukseni tuntui aika turhalta puuhastelulta, mikä oli vaikeaa kestää, koska olen niin kilpailuhenkinen ja jatkuva häviäminen tuntui rankalta. Hän myös asetti itse oman tanssimisensa minun harrastukseni yläpuolelle. Tavallaan tuntui, että hän olisi vienyt minulta "oman juttuni" pois, hänen tanssijuutensa painoi sen minun identiteetistäni piiloon, enkä tykännyt siitä yhtään. Siksi en enää voisi olla parisuhteessa toisen tanssiharrastajan tai vaikka toisen bloggarin kanssa, koska haluan pitää omat juttuni ominani. Omat jutut ovat tosi tärkeitä parisuhteessa ja niistä kannattaa pitää kiinni, ihan kaikkea ei tarvitse jakaa toisen kanssa. Toiselle voi esitellä omaa harrastusta tai kiinnostuksenkohdetta ja kertoa siitä, mutta olla itse kuitenkin sen asian "asiantuntija" suhteessa. Uskoisin suhteeseen syntyvän hyvää tasapainoa silloin, kun molemmilla on omia juttuja joista voidaan yhdessä jutella, ja sitten joku yhteinen juttu lisäksi.

Entä mitäs sitten, jos sitä yhteistä harrastusta ei ole? Kannattaa päästää irti harrastus-käsitteestä ja yrittää ajatella laajemmin. Jos pariskunta viihtyy yhdessä, heillä luulisi väkisinkin olevan jotakin yhteistä. Ei sen harrastuksen tarvitse olla seinäkiipeily tai maratonjuoksu, vaan se voi olla vaikkapa ruuanlaitto, fantasiakirjat, valokuvaus, teatterissa käyminen tai vaikka jonkun tietynlaisen musiikin kuuntelu. Myös joku seksuaalinen mieltymys voi olla yhdistävä tekijä, kyllä siinä saa aikaa kulumaan kun vaikka shoppailee seksivälineitä yhdessä tai vierailee seksibileissä. Kyllä minulta ja poikaystävältänikin löytyy pitkä lista yhteisiä kiinnostuksen kohteita kun alkaa asiaa kunnolla miettimään, vaikka ensi miettimällä sitä ajattelikin, että meitä kiinnostaa ihan erilaiset asiat. Joku yhteinen liikuntaharrastus olisi kuitenki vielä kiva, ettei meitä tulevaisuudessa yhdistä liikunnan puutteesta johtuvat sairaudet..