tiistai 19. syyskuuta 2017

Epävarmat naiset Jodelissa & huolestuttavat kauneusilmiöt

Seuraan keskustelusovellus Jodelissa suht aktiivisesti Kysy miehiltä-kanavaa. Siellä on usein paljon mielenkiintoista asiaa esimerkiksi seksiin liittyen, mutta ylivoimaisesti eniten kuitenkin epävarmojen naisten aloittamia lankoja siitä, millaisista naisista miehet pitävät. Päivittäin kysellään onko joku tietty ulkonäöllinen tai muu ominaisuus miesten mielestä turn off, tyyliin "onko minulla ikinä toivoa saada poikaystävää kun vasen pikkurillini on kolme milliä pidempi kuin oikea" tai muuta vastaavaa. Niiden keskustelujen lukeminen tekee minut välillä aika surulliseksi, koska on tosi harmillista että niin moni nainen on noin epävarma ulkonäöstään. Kuulun itsekin siihen joukkoon, ainakin silloin tällöin. Juuri kyseiset Jodelin keskustelut aiheuttavat epävarman fiiliksen omasta kropasta, väkisinkin tulee hieman riittämätön olo kun lukee keskustelua jossa miehet kuvailevat unelmanaistaan ja eikä täytä yhtäkään kriteeriä.

Naisten kysymyksiin kyseisellä kanavalla vastailevat miehet eivät sinänsä tee mitään väärää, ei ole väärin kertoa suoraan ihannoivansa tietynlaista vartalotyyppiä, pukeutumistyyliä tai hiusten väriä. He ovat vain hieman ajattelemattomia, sillä kun naiselle sanoo pitävänsä pienistä ja siroista naisista, melkein kuka tahansa nainen ajattelee oman kroppansa koosta riippumatta olevansa liian iso. Uskoisin sen johtuvan laihuutta ihannoivasta yhteiskunnastamme, jossa joka tuutista tyrkytetään laihdutusvinkkejä ja treeniohjelmia ja dissataan lihavia ihmisiä. Minulla ainakin on ollut lähes koko elämäni sellainen olo, että kropassani on jotain vikaa ja se on väärän kokoinen, vaikka olen aina ollut melko pieni ja hoikka. Enkä usko, että olen tuntemuksieni kanssa yksin.

Laihuus tuntuu pysyvän kauneusihanteena ajasta toiseen, mutta muiden kehonosien ihannekoko ja -muoto vaihtelevat paljonkin. Minua ärsyttää todella paljon viimeaikainen thicc-trendi, eli se, että naisella pitää olla olemattoman pieni vyötärö ja sen vastapainoksi jäätävän iso peppu. Siis sellainen kunnon Kim Kardashian-tyylinen möykky, kuin kaksi maapalloa vierekkäin, niin että housujen pitää olla lantion ja reisien kohdalta viisi numeroa isommat kuin lahkeista. Miehet hehkuttavat että uuh isot ja muhkeat peput jeejee, ja sitten naiset kyselevät epätoivoisesti vinkkejä pepun kasvattamiseen tai jopa ihan oikeasti laittavat implantit pakaroihinsa. Jälkimmäinen ei kai ole onneksi kovin yleistä, toivottavasti ei sellaiseksi muutukaan, koska en keksi kovinkaan montaa turhempaa asiaa. Ei sellainen suhteettoman suuri peppu edes näytä kauniilta, vai näyttääkö? Olenko jotenkin vanhanaikainen, kun minusta sopusuhtaisuus on viehättävämpää kuin överit muodot?


Peppuimplantit ovat sentään vielä aika harvinainen juttu, toisin kuin silikonitissit, joita näkee nykyään suunnilleen joka toisella vastaantulijalla. Porukka on ilmeisesti samoilla linjoilla kuin eräs tuttavamieheni, jonka mielestä kaikilla naisilla pitäisi ehdottomasti olla silarit. Kun ne ovat kuulemma niin kivan näköiset kun ne sojottavat pystyssä naisen maatessa selällään. Ihmettelin tuon kuullessani, että ajatteleeko joku mies oikeasti tissien sojotussuuntaa siinä vaiheessa kun katselee edessään tissit paljaana makaavaa naista, mutta näköjään asia on sitten niin. Tai ehkä sitä ei ajatella, mutta kun yhä useammalla on ne ylöspäin törröttävät silarit, alkavat tavalliset sivulle päin leviävät luomutissit näyttää tylsiltä. Ja kohta käykin niin, että luonnollisuudesta tuleekin luonnottomuus, vähän niin kuin ympärileikkaamattomista miehistä sellaisissa maissa, joissa ympärileikkaus on standarditoimenpide. Eli tällä kehityssuunnalla näyttää siltä, että kohta kaikkien on pakko hankkia silarit. Minusta se on melkoisen huolestuttavaa.

Kuulin hiljattain ensi kertaa käsitteen "bloukkarihuulet". Eli semmoiset oikein isot ja muhkeat huulet, jotka näyttävät kivoilta pippelin ympärille puristettuna. Onko minut nyt siis ymmärrettävä, että koska huuleni eivät näytä siltä, että niihin olisi pistänyt ampiainen, antamani suuseksi on vähemmän kiihottavaa? Toivottavasti se sentään ei ole syy siihen, että huulien täyttö on nykyään todella yleistä ja jopa niin mainstream-juttu, että naiset järjestävät "huulibileitä" joissa osallistujille pistetään täytettä huuliin. Niin että aikaisemmin järjestettiin Tupperware-kutsuja, nyt lipitetään skumppaa ja turvotetaan huulia. Vaikka eipä siinä, hyvin ja hillitysti tehty huultentäyttö voi näyttää kauniilta ja sopia kantajalleen tosi hyvin, mutta sitten kun menee överiksi, lopputulos on aika karsea. Aika usein huuliaan täyttäneillä on sellainen kesto duckface päällä, eikä se minusta ainakaan ole kovin nättiä. Luulisi miestenkin haluavan mieluummin panna ihmisen kuin ankan näköistä naamaa, mutta mistäpä minä tiedän. Katkerana täällä huutelen vaan, kun en kunnon bloukkarihuulia omista.




Ulkonäköpaineista kärsiminen on inhottavaa, koska samanaikaisesti olen oikeastaan aika tyytyväinen ulkonäkööni mutta silti ahdistun välillä siitä, kun en pysty täyttämään ympäröivän maailman kauneusihanteita. Tai enemmän oikeastaan ahdistaa se, etten edes haluaisi niitä täyttää, vaan haluaisin maailman olevan vähän hyväksyvämpi erilaisia vartaloita kohtaan. Ja ennen kaikkea naisten pitäisi olla armollisempia itselleen ja lakata miettimästä, mikä miesten mielestä on hyvännäköistä ja mikä ei, koska epävarmuus jos mikä on tosi iso turn off. Onneksi Jodelissakin on kyseinen asia tiedostettu ja luin tänään sieltä tähän epävarmuuteen ja ulkonäköpaineisiin liittyvän hyvän keskustelun. Ja myös toisen keskustelun, missä jälleen kerran kysyttiin miesten ihannenaisen ominaisuuksia, ja uskoni miehiin palautui kun heti ensimmäinen vastaus kuvaili ihannenaisekseen 160-165cm pitkän bruneten joka jaksaisi ainakin esittää olevansa kiinnostunut urheilusta ja olisi huumorintajuinen eikä nalkuttaisi koko ajan tai olisi takertuva. Vau, olen jonkun miehen unelmanainen!

Ei kommentteja: