Sun, mun ja meidän ympyrät

Meillä kaikilla on omat ympyrämme. Työ, opiskelu, perhe, ystävät, harrastukset, mitä näitä nyt on. Ympyrät yhdistyvät useiden ihmisten kanssa, ja usein parisuhteessa sen kumppanin kanssa tulee jaettua vähän isompikin siivu ympyrästä. Toisilla pariskunnilla melkein koko elämä on yhtä isoa samaa ympyrää.

kuva täältä

Lainasin ympyrävertauksen erään kaverini poikaystävältä, joka joitakin vuosia sitten sanoi kaverilleni että heillä pitäisi nyt parisuhteessa ollessaan olla yhteinen ympyrä. Siis niin, että ollaan mukana toisen elämän jokaisella osa-alueella. Minusta se oli silloin jo kummallisesti ajateltu, ja nykyäänkin pidän sellaista ajatusta varsin vahingollisena että pariskunnan pitäisi tehdä joka ikinen asia varpaankynsien leikkuusta lähtien yhdessä. Uskon enemmän sellaiseen ympyröiden tasapainoon, jossa kummallakin on se oma ympyrä, ja ne menevät siitä keskeltä lomittain niin, että muodostuu yhteinen alue. Sen yhteisen alueen koko on parin itsensä määritettävissä, toisille riittää pienempi siivu omaa tilaa ja toiset taas haluavat sitä enemmänkin ja jättävät parisuhdealueen pienemmäksi. Olennaisinta kuitenkin on, että yhteinen alue muodostuu tasapuolisesti kummankin parisuhteen osapuolien ympyröistä, eikä niin, että toinen tuo siihen huomattavasti toista enemmän.

Ympyröiden epätasapaino voi näkyä vaikka niin, että kaikki parisuhteessa tapahtuu pelkästään toisen ehdoilla: tapaamiset sovitaan pelkästään toisen osapuolen menojen mukaan, aikaa vietetään pelkästään toisen osapuolen ystävien kanssa tai tehdään pelkästään toisen osapuolen kiinnostuksenkohteisiin liittyviä asioita. Silloin pariskunnan yhteinen ympyrä ei ole oikeasti yhteinen, vaan pelkästään toisen, johon toinen on otettu mukaan. Joskus voi olla niinkin, että enemmän omasta ympyrästään antava toivoisi pääsevänsä enemmän mukaan kumppaninsa ympyrälle, mutta kumppani ei halua toista sinne päästää. Suhteen toimimisen kannalta se on kuitenkin miltei välttämätöntä.

Niinkin voi olla, että suhteen toinen osapuoli valtaa hirveän suuren osan kumppaninsa ympyrästä, vaikka kumppani toivoisi enemmän om
aa tilaa. Toinen on siinä koko ajan, eikä tilaa ja aikaa omille asioille meinaa enää löytyä. Tai oikeastaan omat asiat lakkaavat olemasta omia, niistä tulee yhteisiä kun toinen tunkee kaikkeen mukaan. Yhteiset jutut, tekemiset ja kiinnostuksenkohteet ovat tosi tärkeitä suhteessa, mutta niin ovat omatkin. Uskaltaisin jopa väittää, että ne omat jutut ovat ihan yhtä tärkeä suhteen rakennuspalikka kuin se elämän jakaminenkin.

On todettu, että salaisuus seksuaalisen jännitteen ylläpitämiseen pitkässä parisuhteessa on erillisyyden kokemuksen säilymisessä. Toisin sanoen suhteessa pitää säilyä tasapaino oman ja yhteisen elämän välillä, jotta liian tiivis yhteensulautumien ei tapa erotiikkaa ja rakkautta kokonaan. Kannattaa siis pitää ympyrät sen verran erillä toisistaan, että se toisen ympyrä pysyy edes pikkuisen tutkimattomana alueena joka kiinnostaa ja vetää puoleensa. Sillä jos ne vaan länttää päällekäin jättämättä edes pikkiriikkistä aluetta pelkästään omaan käyttöön, käy miltei väkisinkin niin, että ympyrät repeytyvät irti toisistaan kivuliaasti. Eli yhdistäkää ympyröitänne sopivasti ja tasapuolisesti, niin niitä ei tarvitse repiä irti toisistaan.