perjantai 18. tammikuuta 2019

Seksi on parasta, kun siinä on mukana koko keho

Oletteko jo kuulleet Himocastista? Himocast on Kaisa Merelän ja Jenni Janakan podcast, jossa puhutaan mistäpä muustakaan kuin seksistä. Pari ensimmäistä jaksoa eivät oikein iskeneet, mutta uusin jakso kolahti kovaa. Aiheena oli seksin kehollinen kokonaisvaltaisuus eli se, että ihminen on seksissä mukana koko kehollaan, ei pelkästään sukuelimillään. Kuulostaa ilmiselvältä, mutta sitä se ei kaikille todellakaan ole. On hämmentävää, miten genitaalikeskeistä seksi monelle oikeasti on.

Kaisa ja Jenni puhuivat jaksossa paljon juuri siitä seksin yhdyntä- ja suorituskeskeisyydestä. Seksi hahmottuu monen päässä edelleen lähinnä yhdynnäksi. Kaikki muu paitsi penetraatio on esileikkiä, jonka tarkoituksena on valmistella sukuelimet yhdyntää varten. Esileikkiä harrastetaan siis siksi, että saataisiin pillu märäksi ja kulli kovaksi. Minusta se on todella suppea tapa suhtautua seksiin. Kehomme ovat täynnä erogeenisiä alueita, joiden koskettelusta voi saada valtavasti mielihyvää, mutta ne usein skipataan, koska on niin kiire päästä yhtymään ja laukeamaan. Unohdetaan, että usein siitä yhdynnästä ja kaikesta muustakin tulee paljon nautinnollisempaa silloin, kun keho on saanut kunnolla virittyä ennen sitä.

Itselläni on usein suuria vaikeuksia kiihottua, jos seksitilanne etenee liian nopeasti. Rakastan sitä, kun saan kiireettömästi nautiskella toisen kosketuksesta, tuntea hellät sormet ihollani ja hengityksen niskassani, ilman mitään painetta kiihottumisesta. Yleensä se tapahtuu kuin itsestään, vähitellen alan toivoa enemmän ja kehonkielelläni ohjata kosketusta tiettyjä alueita kohti. Kun tilanne viimein etenee jalkoväliin asti, saatan olla niin äärimmilleni kiihottunut, että laukean sekunneissa. Himocastissa Kaisa kertoi samanlaisista kokemuksistaan, ja hänen mielestään seksi on ehdottomasti parasta silloin, kun siinä oikeasti vallitsee yhteys kahden ihmisen välillä, ei ole kiire minnekään, ja vaan nautiskellaan toisen kehosta. En voisi olla enempää samaa mieltä. Kehoni on sellaisessa tilanteessa paljon valmiimpi ja vastaanottavaisempi kuin silloin, jos pilluni vaan mekaanisesti hinkataan märäksi. Kyllä sekin onnistuu joskus, mutta joudun psyykkaamaan itseäni paljon jotta pystyisin nauttimaan siitä ollenkaan. Hirveintä on silloin, kun toinen vaan kyllästyy odottamaan kiihottumistani ja vaan kylmästi voitelee itsensä liukkarilla. En nauti sellaisesta yhtään. Minulle seksi on ihan eri asioita kuin hydrauliikkapumppausta edestakaisin. Minun pilluni ei nauti, jos koko kehoni ei nauti.

Monen miehen (tai ainakin monen seksikumppanini) näkökulmasta seksi tuntuu olevan yhtä kuin penis. Heille seksi on sitä, että kullista tuntuu hyvältä. Se toimii heille, koska keskimäärin miesten tuntuu olevan helpompaa kiihottua kuin naisten. Kehollinen kokonaisvaltaisuus ja erogeeniset alueet eivät ole kuitenkaan pelkästään naisten juttu, vaan uskon kenen tahansa seksielämän paranevan, jos nostaa katseen hetkeksi pois jalkovälistä. Kaisa kertoi Himocastissa näkevänsä seksikumppaneissaan selkeän eron, kun on siirrytty peniskeskeisyydestä tantraseksiin, jossa tärkeämpää on läsnäolo ja tietoisuus. Hänen mielestään miehen orgasmi tantristen lämmittelyharjoitusten jälkeen on maailman kaunein asia. Miehestä kuulemma huomaa, kuinka ejakulaatio lähtee jotenkin niin paljon syvemmältä: pelkkä penis ei laukea, vaan koko vartalo saa orgasmin. Hän kertoo myös omien orgasmiensa olevan syvempiä silloin, kun koko keho on mukana seksissä. Itse en ole tantraan tutustunut tai ajatellut sitä sen enempää, mutta tunnistan kyllä eron orgasmien syvyydessä. Toisinaan orgasmi on pienempi, se tuntuu vain lantion alueella, mutta parhaimmillaan ne väristyksen alueet tuntuvat ihan konkreettisesti koko kehossa.



Usein miehistä huomaa, että he ovat selkeästi kuulleet erogeenisten alueiden olemassaolosta: ja ehkä myös lukeneet iltapäivälehtien vinkkejä siihen, miten olla mahdollisimman hyvä rakastaja. Nämä tyypit kuvittelevat, että riittää, kun naista vähän pussailee kaulasta, ja sitten voikin jo siirtyä puristelemaan tisseistä. Ehkä se jollekulle toimiikin, mutta ei ole mikään pomminvarma keino. Ylipäätään on täysin mahdotonta antaa mitään ohjetta siitä, minkälainen kosketus toimii, koska tässäkin asiassa olemme niin kovin yksilöllisiä. Hyvä lähtökohta on toki koskea toista kuten haluaisi itseään koskettavan, mutta ei sekään aina toimi: eksäni valitti aina silittelyni kutittavan häntä, ja seksialoitteeksi hänelle toimi parhaiten ronski ote munasta kiinni. Toista pitää siis todella opetella koskemaan oikein, koska se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Tämän näkee hyvin niissä miehissä, jotka ovat olleet pitkään parisuhteessa. He ovat oppineet tuntemaan naisensa läpikotaisin, ja ovat tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla. Varmasti sama juttu näkyy minussakin, kun toistan uusien miesten kanssa asioita, joista eksäni piti.

Omasta seksuaalisuudesta voi oppia koko ajan lisää. Minäkin tajusin oikeastaan vasta nyt, että kiireetön kosketus ja koko kehon huomiointi on se juttu, mikä minua sytyttää eniten. Melkein kaikki mieltymykseni kulminoituvat jollakin tapaa siihen. Olen esimerkiksi ehdoton aamuseksi-ihminen, mutta nyt vasta olen ymmärtänyt, ettei asialla ole mitään tekemistä vuorokaudenajan kanssa. Aamuisin on vain enemmän aikaa makoilla ja silitellä rauhassa. Tällaisia asioita itsestään tajuaa usein vasta sitten, kun joku muu puhuu niistä. Kiitoksia siis silmiä avaavasta jaksosta Himocastin Kaisalle ja Jennille!

ps. muistatteko tämän Frendien jakson, jossa Monica puhuu naisen erogeenisista alueista?



Aiheeseen liittyvää:

Seksi ilman tunteita on tylsää

Kun mieli haluaa, mutta kroppa ei kiihotu

Seksillä ei saa rakkautta

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

En ole ilmainen huora, vaikka bloggaankin seksistä

Saan tämän blogin takia aina välillä yhteydenottoja miehiltä. On lähetetty dickpiciä Instassa ja pyydetty treffeille blogin kommenttiboksissa. Eikä siinä mitään, toki minua saa lähestyä, ja onhan se selkeää, että tällainen blogi herättää kiinnostusta. En vain pidä siitä sävystä, mikä monissa yhteydenotoissa on. Moni näköjään kuvittelee, että koska olen avoin ja puhun seksistä, minulle voi laukoa ihan mitä vaan ajattelematta sanojaan ollenkaan.

Sain viime kuussa julkaistun Ilta-Sanomien haastattelun jälkeen sähköpostiviestin mieheltä, joka ilmaisi halunsa tutustua minuun. Agendana hänellä oli häntä suoraan siteeraten saada "tietoa/kokemusta siitä, miten pystyy parhaiten tuottamaan naiselle mielihyvää ja samalla nauttia itse". Mies kertoi myös käyneensä seksityöntekijöiden luona hankkimassa kokemuksia tästä samaisesta aiheesta, mutta se ei kuulemma tuntunut omalta jutulta. Voidaan siis olettaa, että esimerkiksi Tinder ja muut seuranetsintämetodit olivat osoittautuneet tehottomiksi, kun hän oli joutunut vastentahtoisesti kääntymään seksityöntekijöiden puoleen. Tulkintani viestistä oli se, että mies toivoi enemmän säpinää naisrintamalle, mutta niin, että siitä ei tarvitsisi maksaa. Ilmeisesti minä vaikutin hänestä hyvältä välimuodolta, joka olisi yhtä auliisti valmiina seksiin kuin seksityöntekijä, mutta ilmaiseksi.

Sain kerran myös sellaisen viestin, jonka lähettäjä kertoi olevansa entinen vanhoillislestadiolainen, joka nyt innoissaan tutkiskeli vasta löytynyttä seksuaalisuuttaan. Hän kertoi uudesta elämäntilanteestaan ja kyseli, olisinko tahtonut tutustua häneen. Viesti sinänsä oli ihan kohtelias, mutta väkisinkin ihmetyttää, mikä saa laittamaan tuntemattomalle ihmiselle viestin, jossa melko suoraan ehdotetaan seksiä. Tietääkseni ei ole kovin tavallista lähestyä ihmisiä sähköpostitse suoralla seksiagendalla. Yleensä kai ajatellaan, että suora ehdottelu ei ole se paras tapa lähestyä, mutta näköjään minun kohdallani voi sitten tehdä poikkeuksen. Koska olen seksibloggari, minulle voi vain ilmoittaa mitä haluaa, eikä tarvitse olla kohtelias tai miettiä mitä sanoo. Koska kirjoitan seksistä, minä varmasti haluan sitä jokaisen kanssa, joka sitä minulle viitsii ehdottaa. Koska puhun rohkeasti tabuinakin pidetyistä asioista, lähden varmasti mielelläni ulos miesten kanssa, joista en tiedä mitään. Juu.

Yhteydenottoja tulee joskus sellaisiltakin, jotka tietävät minut ihan muista yhteyksistä kuin blogin kautta. Hiljattain sain viestiä eräältä puolitutulta, joka pyysi minua kanssaan ulos. Kun kysyin miksi juuri minä, hän vastasi, että koska on lukenut tekstejäni. Kyseessä sattui olemaan ihminen, jonka kanssa en tietyistä syistä voisi tapailla vaikka jostain syystä haluaisinkin, ja hänkin tiesi nämä syyt oikein hyvin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ajatellut asiaa ihan loppuun asti, tai sitten hän mietti, että koska bloggaan seksistä, on moraalini varmaan sen verran löyhä etten välitä vaikka loukkaisin toiminnallani jotain. Se, että seksuaalisuus on minusta kiinnostava asia, ei kuitenkaan tarkoita, että panisin ketä tahansa seurauksista välittämättä. Toivon todella, että kyse oli vain siitä ajattelemattomuudesta. Muuten tuntuisi ikävältä, että ihminen, joka on tavannut minut monta kertaa, pitäisi minua niin piittaamattomana.

(Jälkeenpäin kuulin kyllä, että kyseessä ei oikeasti ollutkaan treffipyyntö, vaan tyyppi kuulemma halusikin vain keskustella teksteistäni. Jos näin tosiaan oli, olisi voinut olla hyvä idea mainita asiasta heti. Näin jälkikäteen sanottuna se kuulosti lähinmä huonolta selittelyltä. Just saying...)

Välillä tulee myös viestejä miehiltä, jotka eivät niinkään halua panna minua (tai ainakaan eivät sano sitä suoraan), vaan enemmänkin avautua seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. Minusta on kyllä mukavaa ja kiinnostavaa jutella esimerkiksi instaseuraajieni kanssa ajatuksista, joita tekstini ovat heissä herättäneet, ja niistä kumpuavista teemoista. En kuitenkaan välitä siitä, että joku tilittää minulle kaikki seksiongelmansa heti kun kerron mitä teen. Olen pätevä seksuaalineuvoja, mutta en tee tällä hetkellä asiakastyötä, joten en halua ratkoa kenenkään tuntemattomien seksiongelmia. Jos haluaa seksuaalineuvontaa, on mentävä sellaisen ihmisen luo, joka tekee sitä työkseen. En ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, joka tarjoaa neuvontaa ja seksiä niille, jotka eivät sitä muualta saa.

Älkää ymmärtäkö väärin, pidän kyllä teidän laittamista viesteistä noin yleisesti ottaen, ja keskustelen seuraajieni kanssa tosi mielelläni. Tämä blogi ei kuitenkaan ole minulle mikään seuranhakukanava, joten en lähtökohtaisesti ole kiinnostunut tapaamaan seuraajiani henkilökohtaisesti tai harrastamaan seksiä heidän kanssaan. Ei muistakaan bloggaajista niin ajatella, joten en näe syytä miksi olisin poikkeus, vaikka aiheena onkin seksi. Voisin toisaalta kyllä kuvitella ehkä lähteväni ulos jonkun kanssa, joka lähestyisi minua mukavalla ja kohteliaalla viestillä. En siis pistä viestejä pahakseni, kunhan ne ovat asiallisia. Seksi edellä tehty yhteydenotto ei tule toimimaan koskaan.

Aiheeseen liittyvää:

Tämä ei ole mikään deitti-ilmoitus

Miksi blogini aiheuttaa seksuaalisia suorituspaineita?

torstai 10. tammikuuta 2019

Rehtori ei voi huoritella oppilaitaan, näyttivät he miltä tahansa

Tällä viikolla on taas kerran saanut hämmästellä ihmisten ajattelemattomuutta ja tiedonpuutetta, kun Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuorinen päästeli MOT-ohjelman koulukiusaamista käsittelevässä jutussa melkoisia sammakoita suustaan. Vuorinen tuntuu olevan sitä mieltä, että hänen koulunsa suuret kiusaamisluvut selittyvät oppilaiden kummallisella tarpeella "korostaa homouttaan ja lesbouttaan" sekä "pukeutua hutsahtavasti". Hänen mielestään kiusatut provosoivat kiusaajia pukeutumisellaan, ja se on siten heidän itsensä aiheuttamaan. Olen aika kauhuissani siitä, kuinka tällaiset asenteet omaava ihminen voi olla kasvatusalan ammattilainen.

Vuorinen toteaa jutussa pitävänsä outona joidenkin oppilaiden tarvetta ilmaista seksuaalista suuntautumistaan erikoisella pukeutumisella. Hänen mielestään on ymmärrettävää, että muut oppilaat närkästyvät tällaisesta huomion hakemisesta, ja alkavat siksi kiusata erilaiselta näyttävää oppilasta. Hänen mukaansa pukeutuminen voi olla "tosi hutsahtavaa".  Hän pitää tärkeänä, että jokainen saa pukeutua ja ilmaista itseään kuten haluaa, kunhan tekee sen niin, ettei "ärsytä ja provosoi muita". Kun emme me heterotkaan hänen mukaansa jatkuvasti heterouttamme korosta, niin miksi sitten homojen ja lesbojen pitäisi niin saada tehdä.

Tässä 15-vuotias minä hutsahtavassa asussa.
On pöyristyttävää, miten ihminen, jonka pitäisi olla asiantuntija lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukemisessa, voi puhua näin. Tässä nähdään taas, kuinka seksuaalikasvatus ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat jäävät hyvin usein tärkeysjärjestyksessä alimmaisiksi, niitä ei pidetä tärkeinä eikä kouluissa työskenteleviltä vaadita niiden suhteen tarpeeksi laajaa osaamista. Ala-asteen viimeiset luokat sekä yläaste ovat kuitenkin hyvin tärkeää aikaa seksuaaliselle kehittymiselle, ja tällaiset aikuisten ajattelemattomat sanomiset voivat tehdä kehitykselle paljon vahinkoa. Yhdistettynä kiusaamiseen ja syrjintään voi tuloksena olla vähintäänkin isot ongelmat seksuaalisuuden kanssa aikuisena, tai masennusta ja muita mielenterveysongelmia.

Sexpo-säätiön puheenjohtaja Tiia Forsström ja toiminnanjohtaja Tommi Paalanen huomasivat tämän saman epäkohdan ja kirjoittivat siitä hyvän vastineen artikkelille. He tuovat tekstissään esille sen, kuinka rehtori Vuorisen kummastelema seksuaalisuuden ilmaisu on jo 12-vuotiailla hyvin tavallista, ja varhaismurrosikään kuuluvat myös erilaiset kokeilut esimerkiksi pukeutumisella. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ne pitäisi käsitellä rakentavasti, ei nuorta häpäisemällä.


Rehtori Vuorisen tietämättömyys näkyy parhaiten hänen väitteessään siinä, etteivät heterot muka toisi seksuaalista suuntautumistaan esille. Koko yhteiskuntamme on niin heteronormatiivinen, ettei meidän tarvitse, mutta emme tajua sitä itse, koska se on meille itsestäänselvää. Yhteiskunta sylkee heteroutta ihmisten silmille niin voimakkaasti, etten yhtään ihmettele, jos joku siihen muottiin sopimaton nuori vetää hieman yli yrittäessään siitä erottautua. Tuskinpa kenelläkään olisi tarvetta julistaa omaa heteroudesta poikkeavaa seksuaalista suuntautumistaan, jos ne edustuisivat heterouden kanssa yhdenvertaisina. Jossain näin myös hyvän kommentin, jossa kommentoija ihmetteli, eikö rehtori ole viettänyt aikaa koulunsa murrosikäisten poikien kanssa: teinipoikien jutut kun ovat aika vahvasti sitä pillu pillu tissit-osastoa, joka ainakin omaan korvaani kuulostaa aika vahvasti juuri siltä heterouden esilletuomiselta.

Rehtori Vuorinen on toki oikeassa siinä, että varmasti erilaisuus herättää joissain oppilaissa negatiivisia tunteita, jotka ajavat heidät kiusaamaan. Ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole se, että nämä "erilaiset" pienentävät itsensä ja mukautuvat massaan. Aikuisten, kuten lasten vanhempien ja kasvatusalan ammattilaisten tulisi omilla asenteillaan ja esimerkillään opettaa, että kaikki ovat samanarvoisia eikä ketään saa kiusata, oli sitten millainen tahansa. Teineinä kaikki ovat jossain määrin epävarmoja, ja toisilla se epävarmuus saattaa purkautua oman itsetunnon pönkittämisenä toisia kiusaamalla. Nuoret huorittelevat ja homottelevat toisiaan epävarmuuttaan ja tietämättömyyttään, mutta aikuiset eivät voi toistaa samaa diskurssia, vaan heidän on tehtävä selväksi, että se on väärin. Seuraukset kiusaamisesta pitäisi kohdistua niihin, jotka kiusaavat, ei niihin, joita kiusataan. Jos syyllistämme nuoria siitä, että he "kerjäävät" kiusaamista pukeutumisellaan, kasvatamme jälleen yhden sukupolven, joka syyllistää esimerkiksi raiskauksen uhreja provosoivasta pukeutumisesta.


Huomenna perjantaina 11.1. on Pukeudutaan hutsahtavasti-päivä, jonka tarkoituksena on osoittaa tukea näille Sysmän yhtenäiskoulun kiusatuille ja muille samassa tilanteessa oleville, jotka ovat saaneet oman pukeutumisensa olevan syynä heidän kiusaamiselleen. Tarkoitus ei ole kulkea seksihepenissä pitkin ja poikin, vaan pukeutua siten kuin itsestä tuntuu hyvältä. Päivään voi osallistua jakamalla somessa kuvan hashtagilla #hutsahtava pukeutuminen. Minä ainakin olen mukana! Toivottavasti tästä tulee sen verran iso haloo, että rehtori Vuorinen ja muut vastaavat aivopiereskelijät menevät vähän itseensä ja joutuvat muuttamaan asenteitaan.

Aiheeseen liittyvää:

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Tinder tekee ihastumisesta vaikeaa

Haluaisin ihastua pitkästä aikaa oikein kunnolla. Olen melkein unohtanut, miltä se tuntuu. Kukaan mies ei ole aikoihin saanut sydäntäni pamppailemaan tai sukkiani pyörimään jaloissa. Suurin syypää tähän ongelmaan tuntuu olevan Tinder. Pähkinänkuoressa ongelma on se, ihastuksen kehittymiselle ei tunnu olevan modernissa hektisessä deittailumaailmassa tilaa. Ennen Tinderin olemassaoloa suhteet alkoivat ihastumisella, mutta Tinder-aikakaudella homma menee päinvastoin: ensin ruvetaan suhteeseen, ja tunteet kehittyvät pikku hiljaa – jos kehittyvät. Itse tarvitsen ympärilleni tilaa ja aikaa kypsytellä tunteitani rauhassa, joten Tinder-meininki on omiaan tappamaan ne alkutekijöihinsä.

Kuvat Lux Helsinki-valotaidekierrokselta. 
Ennen Tinderiä ihastuin helposti, ja minulla oli melkein aina joku pikku ihastus päällä. Ihastukseni tosin harvoin johtivat mihinkään, mutta silloin harvoin kun niistä jotain syntyi, mukana oli todella suuria tunteita. Tinderin myötä tilanne on kääntynyt päälaelleen. Kaikki Tinderistä alkavat suhteet lähtevät liikkeelle siitä oletuksesta, että osapuolet ovat kiinnostuneet toisistaan, vaikka eivät ole edes tavanneet toisiaan. Niinpä sitä tulee käytyä treffeillä kaiken maailman tyyppien kanssa, joista vain murto-osaan ihastuu. Tämä johtaa kummallisiin tilanteisiin, joissa joutuu lopettamaan kuukausitolkulla kestäneen suhteen siksi, että tunteita ei vaan tule. Se on aivan nurinkurista.



Tinderissä tapaa tosi paljon sellaisia tyyppejä, joihin ei muuten tutustuisi koskaan: toisin sanoen tulee käytyä treffeillä sellaisten miesten kanssa, joista ei tosielämässä kiinnostuisi ollenkaan.
Olen ollut monta kertaa sellaisessa tilanteessa, että Tinder-deitti ei ole tosielämässä ollut sitä mitä odotin, mutta olen silti antanut mahdollisuuden, koska en viitsi olla ilkeä. Sitten treffeillä onkin ollut kivaa ja jotenkin vain olemme päätyneet tapailemaan, vaikka en missään vaiheessa ole ollut erityisen kiinnostunut. Tapailun jatkuessa olen jossain vaiheessa tajunnut olevani käytännössä parisuhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne yhtään mitään. Siinä vaiheessa iskee ahdistus ja pakokauhu ja suhde on ollut pakko lopettaa, koska en ikinä pystyisi sitoutumaan ihmiseen, johon en ole vähääkään ihastunut. Tämä on omassa rakkauselämässäni suurin Tinderin aiheuttama ongelma, sillä melkein kaikissa yli kuukauden kestäneissä tapailusuhteissani on käynyt näin. En usko, että tätä ongelmaa olisi, jos tapaisin miehiä muuten kuin Tinderin kautta.

Mikä siinä sitten on, etten ole kelpuuttanut poikaystäväkseni yhtäkään näistä kivoista ja mukavista miehistä, joita olen yrittänyt tapailla? Syytän jälleen kerran Tinderiä: se vaikeuttaa sitoutumista hirveästi siksi, että valinnanvaraa on niin paljon. Seuraavalla pyyhkäisyllä voi aina löytyä joku vielä parempi, joten on tosi vaikeaa tyytyä kehenkään. Helposti käy niin, että omat kriteerit nousevat yhtäkkiä tosi korkealle, eikä mistään meinaa löytyä ketään, joka ne kriteerit täyttäisi. Ihan kehen tahansa ei toki pidäkään tyytyä, mutta jos lemppaa kumppaniehdokkaita paidan värin perusteella, on ehkä menty liian pitkälle. Itsekin olen toisinaan aika vaativa miesten suhteen, ainakin tietyissä asioissa, kuten seksijutuissa. Tiedän kuitenkin, että en pystyisi pysymään uskollisena kenellekään, joka olisi mielestäni vain "ihan hyvä". Siksi olisi minulta väärin ryhtyä parisuhteeseen sellaisen miehen kanssa, koska päätyisin vain pettämään, eikä siinä olisi mitään järkeä.

Olen myös miettinyt paljon sitä, kuinka eri asia oli mennä jonkun ihastuksen kohteen kanssa treffeille, kuin sopia tapaaminen jonkun Tinder-matchin kanssa. Jälkimmäisestä on usein romantiikka kaukana. Tinder ja siellä tapaamani miehet ovat monesti horjuttaneet uskoani rakkauden mahdollisuuksiin: välillä tuntuu, että koko sovelluksen käyttäjäkunta kuuluu johonkin friikkisirkukseen tai on karannut eläintarhasta. Onneksi olen tavannut myös paljon hyviä miehiä ja osaan olen jopa onnistunut ihastumaan. Eksäni kanssa kävi vielä niinkin onnellisesti, että hänkin ihastui minuun, ja pääsin jopa puoleksitoista vuodeksi pois Tinderistä hänen ansiostaan. Toivoa siis on, joten en ole vielä luovuttanut koko sovelluksen suhteen. On kuitenkin tosi rankkaa yrittää pitää toivoa yllä ja uskoa ihastumisen mahdollisuuksiin, jos joutuu aina käymään läpi viisitoista huonoa vaihtoehtoa ennen sen yhden hyvän löytymistä.

Olen ollut Tinderin kanssa tosi epäaktiivinen koko viime syksyn, ja sama linja jatkuu edelleen. Lippu on silti korkealla ja uskon vakaasti siihen, että ennemmin tai myöhemmin saan taas kokea ihastumisen. Eikös sekin ole joku juttu, että keväällä ja kesällä ihastuu helpommin kuin talvella? Kevättä odotellessa siis.

Aiheeseen liittyvää:

Liian nopea eteneminen ahdistaa

Diagnoosi: deittailu-uupumus

Riko oma Tinder-kaavasi

torstai 3. tammikuuta 2019

Sinful-joulukalenterin sisältö + arvonta

Sain blogiyhteistyönä Sinfulin seksilelujoulukalenterin, jonka luukkujen sisältö on tuonut kovasti lämpöä näihin kylmiin talvisiin viikkoihin. Kalenterista saamiani leluja ja muita tarvikkeita on vilahdellut joulukuun novellipostauksissa, mutta halusin tehdä niistä vielä oman erillisen postauksen, koska kalenterin sisältöä ei Sinfulin sivuilla kerrota. Kalenteri lienee samantyyppinen ensi joulunakin, joten tästä saa vähän käsitystä siitä, minkälaista sisältöä on odotettavissa. Postauksen lopusta löytyy myös kalenteriin liittyvä arvonta!

Ihan jokaista tuotetta en ole ehtinyt itse kokeilemaan, onhan 24 erilaista härpäkettä kuitenkin melkoinen määrä tavaraa, ja on tässä (valitettavasti) muutakin elämää kun seksileluilla leikkiminen. Voin kuitenkin todeta kalenterin sisältäneen yleisellä tasolla hyvin monipuolisen valikoiman erilaisia ja erilaiseen seksiin sopivia tarvikkeita, joista riittää iloa monenlaiseen makuun. Omastakin lelulaatikostani löytyy nyt kalenterin ansiosta sellaisia juttuja, joita tuskin olisin itse hankkinut. Tuotteiden yhtenäinen värimaailma ja yksinkertaisen tyylikäs muotoilu viehättävät myös visuaalisesti.

Erilaisia vibraattoreita löytyi kalenterista peräti neljä kappaletta. Vasemman reunan klitorisvibraattorissa on neljä erilaista vaihtopäätä, ja se toimii tavallisella AA-paristolla. Vibraattorissa on yksi värinävaihtoehto, joka on melko voimakas. Keskellä olevaan dildovibraattoriin sopivat niinikään AA-paristot, ja värinän voimakkuutta saa vaihteltua päässä olevan säätimen avulla. Kummatkin ovat oivallisia perusvibraattoreita. Hieman nextimmän levelin nautinnonväreitä tarjoili jouluaaton luukusta paljastunut kauko-ohjattava kiihotinkuula, joka ladataan USB-piuhalla ja jonka 11 erilaista värinäominaisuutta voi säätää sekä itse kuulasta että kaukosäätimen avulla. Kaukosäätimen kantomatkan luvataan olevan yli 10 metriä, ja ainakin täällä meillä 65 neliön kolmiossa homma toimi kitkattomasti kämpän vastakkaisista päädyistä.


Monikäyttöisyys on seksileluissakin hyvä asia, ja sitä tarjoilee erityisesti tämä kvartetti. Pikkuisessa bullet-vibraattorissa on seitsemän erilaista värinäasetusta, ja se toimii LR44-paristoilla. Laite muuntautuu erillisen lisäosan avulla käteväksi sormivibraattoriksi, jolla on erityisen mukavaa päristellä itsensä huipulle, koska se on kaikista kalenterin vibraattoreista hiljaisin. Näin kämppiksen kanssa asuessa on nimittäin ikävää, jos vibraattori surisee kuin moottorisaha. Vibran voi yhdistää myös penisrenkaaseen, jonka värähtelevät pupunkorvat stimuloivat klitorista. Kakkosreikääkään ei ole unohdettu, sillä vibran voi työntää myös siroon anaaliholkkiin, ja suristella menemään myös pepun puolella.

Kalenteri on suunnattu ensisijaisesti pariskunnille, ja se sisälsi leluja kaikenlaisille värkeille. Pienehköt ja sileäpintaiset kuulat on tarkoitettu lantionpohjan lihasten vahvistamiseen. Musta paksu penisrengas on yksinkertaisuudessaan toimiva, läpinäkyvä taas sisältää värinätoiminnon. Silikoninen masturbaattoriholkki on pehmeän ja miellyttävän tuntuinen, ja sen sisällä on nystyröitä, jotka stimuloivat penistä koko varren mitalta. Sen kanssa kannattaa käyttää liukuvoidetta, jota tuli kalenterin mukana kolme pientä näytepakkausta.



Kalenterista löytyi myös pientä päällepantavaa, mikäli näitä nyt vaatteiksi voi kutsua. Sivuilta solmittavat pikkuhousut ovat haaroista auki, ja ne solmitaan sivuilta ruseteilla, joten ne sopivat monenkokoisille käyttäjille. Säädettävä on myös pitsinen sukkanauha, joka myös joustaa. Mustat strassit on tarkoitettu nännien ympärille liimattaviksi. Aika kuuma asukokonaisuus!

Säilytän omaa leluvalikoimaani laatikossa sängyn alla, mutta kalenteri tarjoili säilytykseen myös toisenlaisen vaihtoehdon. Musta satiinipussi on huomiota herättämättömän tyylikäs, joten sitä ei tarvitse piilottaa mihinkään, vaan voi hyvin pitää vaikka esillä makuuhuoneessa. Pussia voi käyttää esileikkiinkin: täynnä kätesi pussiin, ja valitse umpimähkään päivän lelut! Esileikissä toimivat myös hauskat nopat, jotka määräävät miten, minne ja kuinka kauan kosketaan.

Omasta mielestäni kalenterin kiinnostavinta antia olivat bondageen sopivat tuotteet. Höyhenkutitin on hellän aistillinen, ja tuntuu iholla kihelmöivän hauskalta yhdistettynä esimerkiksi pitsiseen silmäsiteeseen. Jos näköaistin haluaa kokonaan pois pelistä, voi käyttää mustaa silmälappua. Sitomisleikkien makuun pääsee satiinisten kahleiden avulla, joissa on päissä silmukat, joiden avulla esimerkiksi käsien sitominen onnistuu helposti.


Tarrakiinnitteiset käsiraudat ovat helppokäyttöiset ja turvalliset, eivätkä liian löysät kapeisiinkaan ranteisiin. Nänniklipsien kireyttä saa säädettyä, ja niissä roikkuvat helmet ovat kauniin näköiset. Nahkainen flogger-piiska on tuntuu sopivan kipakalta, mutta ei jätä jälkiä, ellei ihan hulluna paisko. Bondage-teippi on monikäyttöinen lisä sitomisvälinerepertuaariin, teippi on kestävää ja pysyy hyvin.

Suosittelisinko Sinful-kalenteria? Todellakin, varsinkin sellaisille, joilta ei seksileluja vielä omasta takaa kovin paljoa löydy. Itselläni on nyt se tilanne, että osa leluista on hieman turhia. Joidenkin kohdalla omistin vastaavia jo etukäteen, ja osalle ei muuten vaan ole käyttöä. Mutta sepä ei haittaa mitään, koska jollakin teistä varmasti on, ja siksipä päätin arpoa muutamia niistä teidän lukijoiden kesken. Yksi onnekas saa omakseen mustat nännistrassit ja silmälapun, ja toiselle lähtee masturbaattoriholkki liukkarin kera. Arvontaohjeet alla:

1. Mene Instagramiin ja ota seurantaan @teekutsuillablogi
2. Tykkää arvontakuvasta (1 arpa) ja merkitse ystäväsi kommenteissa (jokainen kommenteissa merkitty uusi seuraaja + tykkääjä = merkitsijälle 1 lisäarpa)
3. Arvonta päättyy keskiviikkona 9.1. klo 17, julkaisen voittajat Instagram Storyssa ja ilmoitan heille myös henkilökohtaisesti.

Sinful-joulukalenteri myytiin viime vuonna loppuun, joten kalenteri oli ilmeisen suosittu. Tästä voit käydä ilmoittautumassa sähköpostilistalle, jotta saat ensimmäisten joukossa ilmoituksen, kun tämän vuoden kalenteri valmistuu. Sinfulin sivuilla on nyt myös käynnissä alet, joten jos joku tämän postauksen tuotteista sytytti, se kannattaa käydä tilaamassa nyt. Ihan jokaista tuotetta en sivuilta löytänyt, mutta laajasta valikoimasta löytyy varmasti vastaava tuote.

Aiheeseen liittyvää:

Mitä tehdä seksileluille eron jälkeen?
Voiko vibraattorista tulla riippuvaiseksi?

Novellisarja:

Osa 1: Yllätyspaketti
Osa 2: Kuka oikein olet?
Osa 3: Vain illallinen
Osa 4: Onkos täällä kilttejä lapsia

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi vaihtuu, ja olen yhä yksin

Nämä vuoden viimeiset päivät eivät ole koskaan olleet oikein minun juttuni. Tykkään joulusta, mutta siinäkin kivointa on se valmistautuminen eivätkä niinkään itse joulunpyhät. Uudenvuodenaatto on taas sellainen ärsyttävä pakkojuhla, joka on aina ajatuksissa hauskempi kuin todellisuudessa. Juhlimaan on kuitenkin lähdettävä, jottei tuntisi itseään totaalisen luuseriksi. Kumpaakin juhlaa voisi tietysti viettää oman kumppanin kainalossa, mutta kun sellaista ei ole, on olo välillä vähän yksinäinen.

Joulussa on omalla kohdallani se hyvä puoli, että minä ja veljeni olemme edelleen sukumme nuorimmat ja sukulaistemme silmissä siis edelleen lapsia. Kukaan ei siis kuumottele joulupöydässä lapsenlapsista tai muusta vastaavasta, vaan saan olla hyvin rauhassa. Pikkuveljeni toi kuitenkin tänä vuonna ensi kertaa tyttöystävänsä viettämään joulua kanssamme, ja vähän siinä heitä katsellessa harmitti, etten voinut itse tuoda ketään. Väkisinkin tuli mieleen edellinen joulu, kun vierailimme silloisen poikaystäväni kanssa vuorotellen kummankin perheen luona. Pidin eksäni perheestä tosi paljon, ja tunsin haikeutta, kun ajattelin heitä joulunvietossa ilman minua. Niin kurjaa, että erossa joutuu luopumaan kumppanin lisäksi myös tämän perheestä.

Valmiiksi haikeaa joulufiilistäni latisti entisestään se, että sain kaksi päivää ennen joulua tietää, että eksälläni on uusi tyttöystävä. Selasin muina naisina Facebookia ja yhtäkkiä pam, silmilleni lävähti ilmoitus eksäni uudesta parisuhteesta. Harvoin kukaan enää suhdestatuksiaan Facebookiin päivittelee, mutta hänpä oli päättänyt niin tehdä. Tiesin kyllä hänellä olevan jotain meneillään, mutta seurustelu-uutinen tuli silti aika puskista. Tuntui siis tuplasti kurjemmalta ajatella ensin eksäni perhettä joulunvietossa ja sitten vielä tätä uutta naista siinä missä minä vielä edellisjouluna olin. Se ei ollut varsinaisesti mikään joulumieltä nostattava ajatus.

Jos joku muuten joskus kaipaa tehokasta keinoa, jolla saa ajatukset pois esimerkiksi eksän uudesta kumppanista, voin suositella yhtä. Viime lauantaina päätin suuren uutisen kuultuani lääkitä järkytystäni pullollisella viiniä, jonka kyytipojaksi heitettiin mukaan vielä muutama siideri. Siinä oli ehkä hitusen liikaa, tai sitten asialla saattoi olla jokin vatsapöpö, mutta iltani päättyi hyvin lyhyeen kun yhtäkkiä aloin voida todella huonosti ja jouduin lähtemään kotiin. (Jouduin lähtemään = minut heitettiin baarista ulos, koska en pystynyt edes seisomaan omin jaloin.) Oksensin yöllä useaan kertaan ja keskustelin norjaksi vessanpöntön kanssa useaan otteeseen myös sunnuntain aikana. Makasin koko päivän sängyssä kyeten keskittymään vain siihen, että pysyisin hengissä. Siinä vaiheessa alkoivat jotkut eksän parisuhdekuviot tuntua aika vähäpätöiseltä asialta. Samalla sain myös tehtyä vatsaani hyvin tilaa jouluruuille.


Tänään on uudenvuodenaatto ja tunnetusti se päivä, jolloin keskiyöllä olisi hyvä olla joku suudeltava vieressä. Tilanteeni näyttää tällä hetkellä siltä, että niin ei tule käymään. Se ei toisaalta haittaa, koska kerrankin en ole ainoa, joka on tässä tilanteessa. Ystävilleni ei tunnu olevan enää elintärkeää olla poikaystäviensä vierellä vuoden vaihtuessa, ja minusta se on mukavaa. Edellinen sinkku-vuodenvaihteeni sujui nimittäin kyynelet poskilla, kun muiden ihmisten parisuhdeonni tuntui sillä hetkellä niin musertavalta. Tänä vuonna tilanne tuskin on sama. En edes tiedä mitä olen tekemässä illalla, voihan olla, että istun vuoden vaihtuessa sohvalla Netflixiä tuijottaen korkeintaan kissaani pussaillen.

Täysin kivuttomasti vuodenvaihde tuskin tulee kuitenkaan sujumaan. Olen muistellut jonkin verran viime uudenvuodenaattoa, joka oli varsin merkittävä päivä siksi, että eksäni sanoi silloin ensi kerran rakastavansa minua. En halua eksääni takaisin, mutta harmittaahan se, etten nyt ole lähelläkään vastaavaa tilannetta kenenkään kanssa. Kun vertaan nykyistä elämäntilannettani vuoden takaiseen, tuntuu aika vahvasti siltä, että olisin ottanut takapakkia. Koko vuoden olen tuskaillut samaa ajatusta ja jotenkin ahdistaa, että eksäni menee jo eteenpäin ja itse vaan junnaan paikallani. Tiedän kyllä, ettei kyseessä ole kilpailu, mutta nngghh. Haluaisin olla tilanteessa, jossa voisin sanoa jollekulle, että rakastan häntä, ja hän sanoisi sen minulle takaisin. Vaan ei, tuonkin saan sanoa lähinnä kissalleni.

Toisaalta vuoden vaihtuminen on myös mukava asia. Yritän ajatella tätä sellaisena uutena alkuna, jätän kaikki eksääni koskevat harmitukset ja mietteet tähän vuoteen ja keskityn ensi vuonna uusiin mahdollisuuksiin. Ei omakaan suhderintamani ihan olematon ole, etenee vain sattuneesta syystä vähän hitaammin. Olen myös todella tyytyväinen siihen, että olen onnistunut pitämään kaikki uudenvuodenlupaukset, jotka viime vuonna tänne blogiin kirjoitin. Ihmissuhderintamalla meni vähän eri tavalla kuin kuvittelin, mutta blogi on päivittynyt tasaiseen tahtiin ja olen ollut suht aktiivinen myös Instagramissa. Luin myös ahkerasti pääsykokeisiin keväällä ja sain kuin sainkin haluamani opiskelupaikan, jossa olen viihtynyt todella hyvin. Jos tätä eropaskaa ja siitä seurannutta suhdesekoilua ei lasketa, olen mennyt elämässäni tosi paljon eteenpäin. Yritän joka päivä muistuttaa itseäni siitä, että siihen kannattaa olla todella tyytyväinen.

Mahtavaa uutta vuotta 2019 kaikille lukijoilleni! Toivon teille (ja itselleni) paljon rakkautta, nautintoa ja onnea. Älkää juoko niin paljon kuin minä viime viikonloppuna.

ps. kuvat otin kesällä Ruisrockissa. Ehkä voisi sanoa myös valokuvaustaitojeni hieman parantuneen, vaikkakin nämä kyseiset kuvat onnistuivat ihan vahingossa...

lauantai 29. joulukuuta 2018

Puhuin seksistä Ilta-Sanomissa - näin siihen reagoitiin

Yksi blogini suosituimmista teksteistä on friends with benefits-suhteista kirjoittamani postaus parin vuoden takaa. Sen pohjalta julkaistiin reilu viikko sitten juttu Ilta-Sanomissa, johon minua myös haastateltiin sähköpostin välityksellä. Yllätyin jutun julkaisun jälkeen siitä, kuinka paljon vastustusta ajatukseni herättivät juttua kommentoineissa ihmisissä. Olen ilmeisesti elänyt jossain omassa kuplassani, kun olen virheellisesti luullut fwb-suhteiden olevan jo niin arkipäiväisiä, ettei niistä jaksettaisi enää nostaa meteliä.

Toki on yleisesti tiedossa, että iltapäivälehtien juttuihin kommentoivat ihmiset eivät edusta sitä älykkäintä, tiedostavinta ja avarakatseisinta kansanosaa. Kommentit ovat siksi mielestäni lähinnä huvittavia. Seuraavat viisi ovat aivan erityisiä suosikkejani: ensimmäiset neljä naurattivat, ja viidennen kohdalla tekisi mieli vähän itkeäkin...

"Tulevaisuudessa voip olla kiusallista jos jompikumpi kumppanin löytää ja tämä saa tietää mitä on ollut kahden kaverusten välillä...Pakostakin voip tulla näille "sivustaseuraajille" mietteitä kun nämä kaverukset tosiaankin viettää kahdenkeskistä aikaa." - JKP

Tähän kommenttiin vastasi fiksusti eräs toinen kommentoija:

"Jos jompikumpi haluaa lumppanin se johtuu siitä että haluaa enemmän kun seksiä. Miksi siis pettää kaverin kanssa koska se olisi vaan paluuta suhdetta edeltävään tilaan. Ei minua haittaisi koska tietäisin ettei ole loogista syytä olla huolissaan. Ei hän olisi hommannut parisuhdetta jos haluaisi jatkaa seksiä kaverinsa kanssa." - K

En voisi olla enempää samaa mieltä. Jos ihminen on parisuhteessaan onnellinen, hän ei rupea riskeeraamaan sitä minkään fwb:n takia. Jos taas oma kumppani on esimerkiksi mustasukkainen ja epävarma, saattaa parisuhdetta edeltävän elämän helppous mutkattomine fwb-järjestelyineen houkutella. Ei fwb ole tässä se ongelma, vaan luottamuksen puuttuminen.

"Kyllä oli niin monta pointtia fwb suhteeseen larissalla että alkaa kohta jo täyttymään nymfin tunnusmerkit melko hyvin.
Eli jos on kiimainen eikä tee mieli sitoutua niin ei sitä nyt hyvänen aika minkään fwb suhteen alle tarvii jemmata.
Antaa mennä vaan ja panee eikä katso taakse. Toki jos muutaman vuoden jälkeen haluaa vakaaseen parisuhteeseen ja kylillä on joka ukon/akan kanssa tullut bylsittyä niin siinä tilanteessa omalla kokemuksella voin kertoa että piti vaihtaa paikkakuntaa ennen kuin kukaan ”vaimo materiaalin” omaava henkilö tahtoi lähteä ulos.
Nyt kun olen rauhoittunut hurjien nuoruus vuosien jälkeen olen onnellisesti naimisissa ja meillä on kolme lasta.
Pettämistä en harkitsekkaan koska se pelkän panemisen sieluttomuus on jo tullut koettua."
- Ukko 34v

Tässä menee Ukolla nyt hienosti puurot ja vellit sekaisin. Hän on ilmeisesti tulkinnut fwb-suhteen virheellisesti tarkoittavan sitä, että pannaan puolta kaupunkia. Siinäkään ei omasta mielestäni ole mitään väärää, mutta se on silti eri asia kuin fwb-suhde. Ihmettelenkin suuresti, miten vakituinen fwb-suhde, jossa seksiä on suunnilleen saman verran tai vähemmänkin kuin keskiverrossa parisuhteessa, tekee minusta nymfomaanin.

Sen uskon kyllä, että kymmenen vuotta sitten on jollain pienemmällä paikkakunnalla voinut saada melkoisen leiman otsaansa, jos on tullut seksihurjasteluja harrastettua. Tilanne olisi kuitenkin voinut olla erilainen, jos Ukko olisi vain valinnut niistä kylän tytöistä yhden, ja ryhtynyt tämän kanssa fwb-suhteeseen. Ei olisi tarvinnut bylsiä kylillä joka ukkoa/akkaa.


"Lähtenyt hanskasta tämä fwb-ilmiö nuorilla. Eikö se rakkaus ja tunteet pitäisi olla ne tärkeimmät asiat elämässä? Mitä järkeä vaan harrastaa seksiä mahdollisimman monen kanssa ilman mitään tunteita? Mitä se oikeasti antaa? Lopulta saman lyhyen tyydytyksen kuin itsetyydytyskin. Kyllä tunteita pitää olla mukana. Muuten olemme unohtaneet ihmisyydemme." - Lopun alkua

Tällaisia kommentteja, joissa syytettiin nuoria tunteettomuudesta, tuli tosi paljon. Niissä on unohdettu se, että fwb-suhde nimenomaan on tunnepuolen kannalta parempi vaihtoehto kuin kylmät yhden illan säädöt, koska kyllähän kaveriakin kohtaan koetaan lämpimiä tunteita. Fwb-suhteista saa myös eri tavalla läheisyyttä, mikä on monelle vielä seksiäkin tärkeämpi asia. Lisäksi kommentoijat eivät taida ymmärtää, että fwb-suhde on harvalle mikään tavoite, vaan lähinnä välivaihe ennen rakkauden ja parisuhteen löytymistä. Emme me nuoret siis ole muuttuneet sieluttomiksi panokoneiksi, vaan haluamme rakkautta siinä missä meitä vanhemmatkin. Monia meistä ei vaan kiinnosta viettää sinkkuaikaa nyyhkimällä yksin kotona rakkauden puutettamme, vaan meistä fwb on parempi vaihtoehto.

Omasta mielestäni tunteeton seksi on maailman tylsin asia, ja olen kirjoittanut aiheesta blogipostauksenkin. Tässä fwb-artikkelissakin totesin, ettei esimerkiksi panokaverin etsiminen Tinderistä tunnu yhtään omalta, koska tunteeton jyystö ei ole yhtään oma juttuni.

"Itse luin näitä ajatuksia ja teekutsu blogia. Tulee tunne ettei kyseinen Larissa ole edes oikea ihminen, ei siis ole olemassa. On pelkkä blogihahmo." - Satuolento

Ilmeisesti tekstini ja ajatukseni ovat jonkun mielestä niin radikaaleja, ettei hän usko kenenkään oikean ihmisen olevan niiden takana. Voin kuitenkin vakuuttaa, että olen ihan todellinen ihminen, ja allekirjoitan kaikki blogissa sanomani asiat myös tosielämässä. Toki minusta ja persoonastani välittyy blogin kautta erilainen kuva kuin todellisuudessa, koska täällä puhun vain näistä suhde- ja seksijutuista, ja jätän muut osat itsestäni ulkopuolelle. Siinä mielessä on ehkä perusteltua puhua siitä, että blogissa ei esiinny todellinen ihminen, vaan blogipersoonani. Mutta sekin on ihan todellinen osa minua, eikä mikään satuolento.


"Miks kaikkee tällaista pakotetaan meidän nuorisolle ym? Jokainen jolla elämäniokemusta, tietää että tollasta tapahtuu, ja joilta toi pidemmän päälle sujuu ovat tosi kipeitä ja rikkinäisiä, varsinki naiset. Toi jutun henkilöikn voi olla pian psyk hoidossa väsähtäneenä, tai takertuneena johonkin kenen kanssa oli puhe että ollaan vaan tälleen jne. Ihan älytöntä pakottaa ihmisille tällaista josta jokanen tietää miten hetkellisesti tuo voi toimia ja pidemmän päälle murhetta, mielialalääkettä, terapiaa, itsaria jne" - Eieinäin

Okei. No niin. Tätä lukiessa en tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Tältä kommentoijalta on mennyt selkeästi ohi koko jutun tärkein pointti, eli se, että fwb-suhde sopii vain silloin, kun kummallakaan ei ole tunteita toista kohtaan. Jos tunteita on, suhdetta ei pidä aloittaa. Se on näin yksinkertaista. Kaikki pilvilinnamaiset unelmat, joissa fwb:nä alkanut suhde muuttuukin vuosisadan rakkaustarinaksi, on syytä hylätä heti. Jos elättelee mielessään pienintäkään toivoa sellaisesta, pitää fwb-idea hylätä heti. Ilmeisesti olisi pitänyt vääntää tämä asia rautalangasta ja oikein ylikorostaa.

Jos joku satuttaa itsensä siksi, että on elätellyt fwb-suhteessaan toivoa enemmästä, ei voi minusta syyttää kuin itseään. Se, että syyttää sydänsuruista tällaista lehtijuttua, on sama kuin syyttäisi kuumaa hellaa siitä, että siihen koskeminen polttaa. On myös aika kärjistettyä sanoa, että jokainen fwb-suhde päättyy toisen osapuolen itsemurhaan. Entäs ne parisuhteet, jotka päättyvät eroon? Eikö niissä satu paljon pahemmin? Miksi kommentoija ei syytä avioeroja itsemurhista?

Ohitin muut kommentit naurahtaen, mutta tämä meni oikeasti tunteisiin. En pidä siitä, että joku tulee kutsumaan minua niin epätasapainoiseksi, että tarvitsen psykiatrista hoitoa. Vain siksi, että olen vuosia sitten harrastanut seksiä kaveripohjalta parin entisen heilani kanssa, olen väsähtänyt ihmisraunio, joka ennen pitkää tappaa itsensä, koska on niin rikki. Ja kaiken lisäksi vie nuorison mukanaan rappion tielle pakottamalla tällaisia näkemyksiä lehdissä. Kuka tässä on pakottanut mitään? En minä ole sanonut, että fwb olisi jotenkin ylivertainen suhdemuoto, tai jollain lailla parempi kuin parisuhde. En ole sanonut, että kaikkien pitäisi kokeilla fwb:tä, tai että fwb-suhteet ovat tehneet minut onnelliseksi. Sanoin vain, että jos sellainen kiinnostaa, se voi tietyin ehdoin toimia. Miten joidenkin ihmisten on niin vaikeaa ymmärtää lukemaansa?

Kaikki nämä kommentit todistavat sen, että työtä seksipositiivisen ja avarakatseisemman maailman eteen on vielä tehtävänä. Joten tämä satuolento aikoo jatkaa samalla linjalla ensi vuonnakin, ja toivon mukaan pääsen vielä uudestaankin lehtiotsikoihin aiheuttamaan närää näissä kaiken maailman mielensäpahoittajissa.

ps. lehtijutusta on seurannut myös toisenlainen lieveilmiö. Sain mm. sähköpostia eräältä mieheltä, joka toivoi minulta jonkinlaista opastusta seksiin ja naisen nautintoon liittyen. Hän kertoi käyneensä seksityöntekijöiden luona, mutta se ei kuulemma tuntunut omalta jutulta, niin hän ajatteli sitten, että minä olisin parempi vaihtoehto. Että ilmeisesti hän pitää minua jonkinlaisena ilmaisena huorana. Feels good.

Aiheeseen liittyvää: