Varattujen ja suhteen ulkopuolisten välisestä ystävyydestä

Sain vastikään ehdotuksen, että kirjoittaisin varattujen ja vastakkaisen sukupuolen edustajien (anteeksi heteronormatiivisuus) välisestä kanssakäymisestä: siis siitä, että vaikkapa varattu tyttö hengailisi jonkun toisen jätkän kuin oman poikaystävänsä kanssa. Kaikenlainen kaveruushan on tietysti erittäin ok ja siisti juttu, mutta välillä se raja, mitä kaikkea siihen ystävyyteen voi kuulua, on aika hämärä. Minulla on tästä aiheesta kokemusta sekä varattuna että sinkkuosapuolena ja myös kaveripiirissäni on aihetta sivuavia asioita joskus tapahtunut, ja ajattelinkin, että valottaisin ajatuksiani aiheesta käytännön esimerkkien kautta. Saattepahan vähän niitä hykerryttäviä tositarinoita deittailumaailmasta joita sivupalkin kuvauksessa lupailen, vaikkakaan nämä nyt eivät mitään kaikista hilpeimpiä stooreja sinänsä ole. Hilpeyttä tarinoihin onneksi tuovat pöntöt salanimet, joissa on logiikkaa vain pieni hitunen, jos sitäkään.

Esimerkki 1: Meteorologi

Tutustuin Meteorologiin eräissä opiskelijabileissä, joissa hän tuli luokseni tanssilattialla. Seurustelin, mutta jätkän välittömyys ja hauskat tanssimuuvit saivat minut viettämään loppuillan hänen kanssaan istuskellen. Kerroin avoimesti olevani varattu, mutta hän ei siitä huolimatta vaivautunut peittelemään kiinnostustaan minua kohtaan. Aloimme jutella ja hengailla yhdessä, vaikka tiesin sen olevan tulella leikkimistä. Tuntui kuitenkin hyvältä saada huomiota joltakulta, kun oma poikaystäväni oli jatkuvasti poissa kotoa. En ollut kuitenkaan kiinnostunut jätkästä muuten kuin kaverina, vaikka nautinkin täysin rinnoin flirttailusta hänen kanssaan. En osannut aluksi potea huonoa omaatuntoa, vaikka poikaystäväni oli toisinaan hyvin mustasukkainen, ja vaikka tajusinkin leikkiväni Meteorologin tunteilla. Eihän välillämme koskaan kuitenkaan tapahtunut mitään, ellei lasketa sitä, että kerran jouduin jäämään hänen luokseen yöksi baari-illan jälkeen kun en päässyt enää julkisilla kotiin, ja annoin hänen pitää minua hetken lusikassa nukkuessamme. Lopulta aloin kuitenkin ahdistua Meteorologin suorastaan tukahduttavasta palvonnasta; en voinut tarjota hänelle sitä mitä hän minusta halusi, joten liukenin hänen elämästään vähin äänin ja lakkasimme pitämästä yhteyttä.

Tässä tilanteessa oli jo lähtöasetelmassa vikaa: on tavallaan tosi halpamaista hengailla kahdestaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka tietää olevan kiinnostunut, mutta itsellä ei ole mitään aikeita tyyppiä kohtaan. Jos kuitenkin mietitään asiaa sen oman seurustelukumppanin kannalta, asiassa ei periaatteessa ole mitään väärää. Ei ole pettämistä viettää aikaa kahdestaan jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa, jos aikaa vietetään kaverillisten aktiviteettien parissa. Sanoisin kuitenkin, että mikäli ei haluaisi oman kumppaninsa toimivan samoin, homma ei välttämättä ole ihan ok. Ja vaikka omasta mielestä olisikin, kumppani voi olla eri mieltä, ja mielestäni kumppanin mielipidettä tulee ainakin kuunnella. Onhan se inhottavaa aiheuttaa tahallaan omalle rakkaalleen surua ja huolta, vaikka syytä mustasukkaisuuteen ei olisikaan. En kuitenkaan missään nimessä kannusta siihenkään, että katkaisee kaikki suhteet vastakkaista sukupuolta edustaviin ystäviinsä kumppanin mustasukkaisuuden takia. Oma elämä ja omat kaverit ovat parisuhteessa tosi tärkeä asia ja mielestäni on paljon vahingollisempaa nyhjöttää aika kylki kyljessä kumppanin kanssa kuin joskus hengailla jonkun toisen kanssa, vaikka sen toisen kanssa suhde olisikin millin verran enemmän kuin kaveruutta.


Esimerkki 2: Meteorologin paluu

Emme olleet olleet Meteorologin kanssa tekemisissä aikoihin, mutta kun minä ja poikaystäväni erosimme, laitoin hetken mielijohteesta hänelle viestiä ja päätimme lähteä kahville. Meteorologi oli itse alkanut seurustelemaan jo jokin aika sitten, mutta hänen ilmeensä oli silti näkemisen arvoinen, kun kerroin olevani nykyään vapailla markkinoilla. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ennen kuin vasta pitkän ajan päästä, kun törmäsin häneen sattumalta baarissa. Hän oli haltioissaan näkemisestäni, toisteli kuinka kaunis ja ihana ja ties mitä kaikkea hänen mielestä olinkaan, ja olin mielissäni, vaikkakin hieman hämmentynyt. Baarin jälkeen kävelimme hetken ulkona, ja yhtäkkiä keskellä katua hän pysähtyi, totesi ettei voi itselleen mitään ja suuteli minua. Sitä jatkui hetken aikaa, ja sen jälkeen hän totesi, ettei ole koskaan tehnyt mitään, joka tuntuisi niin oikealta ja väärältä samaan aikaan. En osannut sanoa mitään, koska itsessäni juttu ei ollut herättänyt kerrassaan mitään tunteita. Ensireaktionani olin toki työntänyt jätkän kauemmaksi ja kysynyt ymmärtääkö hän tekevänsä pahaa tyttöystävälleen, mutta kun hän huudahti "älä puhu siitä nyt" ja ottanut rajusti kasvoistani kiinni, en jaksanut vastustella. Eihän se minun ongelmani ollut, enkä kokenut olevani vastuussa, sillä en ollut mitenkään yllyttänyt häntä teossaan. Aamulla jätkää taisi kuitenkin kaduttaa, ja vaikka hän onkin aina silloin tällöin laittanut jokusen viestin, emme ole enää aikoihin olleet tekemisissä toistemme kanssa. Ja hyvä niin.

Sinkkuudessa on se hyvä puoli, että ei voi pettää tai joutua petetyksi. Ihan täysin viaton ei se suhteen ulkopuolinen osapuolikaan näissä pettämistapauksissa kuitenkaan ole. Pääasiallinen väärintekijä on kuitenkin se varattu, joka menee säätämään toisen kanssa kumppaninsa selän takana. Mutta vaikka pettäminen on ehdottomasti väärin, se ei tee kenestäkään pahaa ihmistä. Siinä houkuttaa se kielletyn asian lumo, jännitys mikä ehkä omasta suhteesta puuttuu: inhimillistähän se vaan on, erehtyä kerran kännissä pussaamaan jotakuta. En usko siihen, että pettäminen olisi automaattisesti merkki suhteen huonosta tilasta, mutta pidän sitä kyllä sellaisena hälytysmerkkinä, jonka kohdalla on hyvä pysähtyä miettimään mitä oikein itse haluaa. Pettäminen voi vahvistaa halua olla sen oman kumppanin kanssa suhteessa, tai se voi avata silmiä suhteessa oleville ongelmille. Kehotan kaikkia seurustelevia kuitenkin miettimään tarkkaan ennen kuin ryhtyy pettämään, vaikka onkin olemassa joitakuita varattuja miehiä, joita häpeäkseni kehottaisin mielelläni päinvastaiseen..


Esimerkki 3: Pyöräilijä ja Miksaja

Tämä tarina kertoo eräästä ystävästäni. Toivon että häntä ei haittaa että kirjoitan tästä täällä, koska se on mielestäni ennen kaikkea loistava esimerkki riskinoton kannattavuudesta, jollaiseen kannustan kaikkia ryhtymään aika ajoin.

Tämäkin tarina, kuten kaikki suurimmat rakkaustarinat nykyisin, alkoi baarista. Ystäväni, joka seurusteli siihen aikaan Pyöräilijän kanssa, tutustui Miksaajaan yhteisen tuttumme kautta ja Miksaaja iski saman tien silmänsä ystävääni. Kuten Meteorologi aiemmissa tarinoissa, Miksaajakaan ei peitellyt ihailuaan vaan ilmoitti kyllä ystävälleni hyvin suorasanaisesti mitä mieltä hänestä on, vaikka ystäväni kertoikin olevansa varattu. Bileillan jälkeen he alkoivat viestitellä, mutta joutuivat tekemään sen salaa, koska Pyöräilijän epäilykset alkoivat herätä. Ystäväni kamppaili pitkään tuntemustensa kanssa: toisaalla vaakakupissa painoi pitkä ja vakiintunut parisuhde, yhteinen asunto ja turvallinen elämä, toisaalla taas pikkuhiljaa syventyvät tunteet Miksaajaa kohtaan. Lopulta hän sitten otti riskin, jätti Pyöräilijän ja muutti pois heidän yhteisestä kodistaan. Eikä siitä mennyt kovinkaan kauaa, kun ystäväni ja Miksaaja alkoivat seurustella. He muuttivat jokin aika sitten yhteen enkä muista koskaan nähneeni ystävääni niin onnellisena Pyöräilijän kanssa kuin mitä hän ja Miksaaja nyt ovat.

Tarinassa tärkein opetus on mielestäni se, ettei paras ratkaisu ole aina se omaan parisuhteeseen keskittyminen, vaan joskus tälläiset tapaukset oikeasti saavat näkemään parisuhteen ongelmat uudessa valossa. Joskus sitä vaan parisuhteessa ollessaan tapaa jonkun itselleen paremmin sopivan ihmisen, ja jos sydän sanoo niin, ei sitä tilaisuutta kannata jättää käyttämättä vaan siksi, että pelottaa lähteä siitä vakaasta suhteesta pois.

Haluaisin loppuun vielä painottaa, että vaikka se oma seurustelukumppani onkin tärkeä ja rakas ja ihana eikä häntä halua satuttaa, on tärkeää asettaa itsensä toisinaan etusijalle. Kukaan ei ole pelkästään jonkun seurustelukumppani, vaan me kaikki eletään omaa elämää johon kuuluu paljon muutakin kuin se parisuhde. Siksi oma sydän on paras opas kun miettii mitä on ok jonkun toisen kanssa tehdä: pitää tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, järkeä unohtamatta ja muiden satuttamista välttäen.