Kiiman paluu

Muistatteko vielä, mitä tämä tarkoittaa?

Jep. Jälleen kerran tilanne on se, että joudun lääkitsemään miehenkipeyttäni vanukkaalla. Tämä kinuskivanukas on siis toiminut täällä blogissani symbolina puutteessa olemiselle, ja se on esiintynyt aikaisemmin keväällä 2016 sekä syksyllä 2015. Noista edellisistä kerroista on sen verran aikaa että kinuskipurkin ulkomuoto on ehtinyt muuttua, mutta sisältö on samaa tavaraa. Ei se ikinä kovin hyvin ole näihin tilanteisiin auttanut, mutta hyvää se on.

Olen toipunut erosta jopa yllättävän hyvin, mutta aluksi olin tietysti todella rikki ja se tarkoitti myös sitä, ettei seksikään juuri kiinnostanut. Tai ainahan se vähän kiiinnostaa, mutta ajatuskin jonkun toisen miehen panemisesta tuntui oudolta puolentoista vuoden suhteen jälkeen. En siis halunnut kiirehtiä turhaan, vaan päätin odottaa kunnes tuntisin olevani valmis ja harrastaa seksiä vasta sitten kun enemmän haluttaisi kuin pelottaisi. Odottaminen oli hyvä päätös, mutta en odottanut valmiuden tunteen olevan niin äkkiarvaamaton: eräänä aamuna nimittäin vaan heräsin ja tajusin, että jahas, tässähän on muuten oltu reilusti yli kuukausi ilman seksiä. En ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, koska erotuska ja muut sekavat tunteeni olivat peittäneet kiimaisuuden alleen, mutta niiden hälvetessä se kehooni kertynyt seksuaalienergia jotenkin vaan ryöpsähti esiin ja yhtäkkiä olikin vaikeaa ajatella yhtään mitään muuta.

 

Yritin tietysti helpottaa oloani ensin kotikonstein. Mutta kun olin yhden päivän aikana tullut jo kolmesti eikä kiima tuntunut hellittävän ollenkaan, oli pakko ottaa järeämmät aseet käyttöön ja lähteä etsimään helpotusta kodin ulkopuolelta. Että nyt on sitten se eron jälkeinen uuden miehen kanssa paneminenkin hoidettu alta pois. Se auttoi hetkeksi, mutta seuraavana päivänä kiima palasi. Tilannetta pahensi vielä ovulaatio, jonka aikana näin monta yötä putkeen hulluja seksiunia ja pidättelin itseäni etten väkisinmaannut kadulla vastaan käveleviä miehiä. Jodelin @miesjumalat-kanavan bokserikuvat aiheuttivat aikamoista värähtelyä pöksyissä, vaikka normaalisti en vähäpukeisista vai varsinkaan peniskuvista juurikaan syty. Vanukasta ja muuta hyvää kului, kun yritin harhauttaa itseäni ajattelemaan muita asioita, mutta vaikeaa se oli, kun kiima tuntui suorastaan sellaisena fyysisenä paineena. Huh.

Vanukkaita paremmin taitaa toimia kuitenkin se, että tekee jotain, jolla saa ajatukset muualle. Esimerkiksi viime viikonloppuna Ruisrockissa en miettinyt seksiä juuri ollenkaan, vaan keskityin täysillä juhlimiseen ja siitä selviämiseen. Vähän olisin silti halunnut oman festariheilan, ei siksi että olisimme voineet panna jossain haisevassa bajamajassa, mutta olisi vaan ollut kivaa tutustua johonkuhun, hengailla yhdessä ja katsella keikkoja käsi kädessä. Ehkä tätä kiimaisuuttani ei siis saakaan tyydytetyksi pelkällä seksillä, vaan tarvittaisiin mukaan ripaus festariromantiikkaa tai jotain muuta jännittävää. Rakastan nimittäin sitä kutkuttelevaa tunnetta, kun tapaa uuden ihmisen ja kaikki on uutta ja jännittävää ja ihmeellistä, enkä ole saanut kokea sitä tosi pitkään aikaan. En tajunnut kaipaavani sitä vielä, koska kuvittelin etten voisi vielä pitkään aikaan ihastua kehenkään, enkä varmaan pystykään, mutta silti kaipaisin jotain pientä sutinaa. Ei pelkästään mitään ennalta sovittua friends with benefits-tyyppistä kuviota mitä luulin haluavani, mutta ei sellaisessa ole mitään jännittävää. Tai sellainenkin kyllä kävisi, jos seksi olisi tosi hyvää.

Tässä teille puhkirakasteltu vanukas!

Toinen hyvä tapa saada ajatukset muualle on saada jostain mystinen kuume, joka vie kaikki loputkin festariviikonlopun verottamat voimat. Tosin nyt kuume on laskenut sen verran, että kiimaisia ajatuksia alkaa taas virrata mieleen. Ei kai tässä auta muu kuin painua kauppaan ostamaan vanukasta.

ps. tässä tekstissä ei esiinny vanukasta, mutta liippaa läheltä, ja kuvaa tämänhetkisiä fiiliksiäni ihan hyvin. Näköjään vähän toistan itseäni, mutta minkäs sille voi, kun samanlaisia juttuja tulee käytyä useaan otteeseen läpi.