1. Kesällä oli helppoa voida hyvin
Jotenkin oli paljon helpompaa iloita elämästä myös eron jälkeen, kun aurinko paistoi ja lämpömittari huiteli hellelukemissa. Sydämeen sattui paljon vähemmän, kun surkeita fiiliksiä pystyi pakenemaan vaikka rannalle. Jos ero olisi tullut eteen vaikka marraskuussa, kun on koko ajan pimeää, kylmää ja märkää, olisi fiiliksenikin todennäköisesti ollut tuplasti paskempi.
2. Sain apua ystäviltäni ja vertaistukea sinkkukavereiltani
Kerroin erosta parhaille ystävilleni heti, kun se tapahtui. He olivat puhelimen päässä, kun makasin vessan lattialla, itkin huutoitkua ja melkein oksensin, koska oli niin paha olla. Ilman heitä en olisi selvinnyt ikinä, enkä voisi olla kiitollisempi siitä, että he ovat olemassa. Valitettavasti heistä ei parisuhteellisina ihmisinä kuitenkaan ollut vertaistueksi, joten tarvitsin tukea myös toisilta sinkuilta. Kaveripiirissäni sattui samoihin aikoihin pari muutakin eroa, joten sain kohtalontovereistani hyvää juttuseuraa. Sain suunnattomasti voimaa myös siitä, kun sinkkukaverini auttoivat minua näkemään tilanteeni hyvät puolet ja saivat minut ajattelemaan, että uusi elämäntilanteeni voikin olla enemmän mahdollisuus kuin uhka. Kirjoitin heidän antamastaan tuesta tämän tekstin.
3. Tajusin olla syyttämättä erosta itseäni
Kun erokriisi oli päällä, mietin vimmatusti erilaisia ratkaisuja tilanteeseemme, kunnes lopulta tajusin, etten voi tehdä mitään. Tilanne ei ollut minun syytäni enkä olisi voinut omalla toiminnallani vaikuttaa lopputulokseen. Ehkä toisin toimimalla olisin voinut saada suhteellemme jatkoaikaa, mutta mitä hyötyä siitä olisi ollut, kun luultavasti olisimme lopulta päätyneet eroon kuitenkin. Jossittelu on turhaa, enkä viitsi kiusata itseäni miettimällä asioita, jotka olisin voinut tehdä eri tavalla.
Toisaalta en syytä eksäänikään, sillä ei tämä hänenkään vikansa ollut. Välillä on toki ollut hetkiä, jolloin olen ollut vihainen eksälleni siitä, että hän noin vain "pilasi" elämäni, mutta olen pitänyt ne tunteet omana tietonani, koska tiedän niiden olevan irrationaalisia. Eromme syynä ei ollut mikään konkreettinen vääryys jota toinen olisi toista kohtaan tehnyt, joten kumpikaan ei oikein voi olla toiselle mistään vihainen. Ei tässä ole voinut tehdä muuta kuin vaan hyväksyä tilanteen, ja yrittää elää sen kanssa.
4. Annoin itselleni armoa
Erokriisin kanssa samoille viikoille osuivat myös neljät yliopiston pääsykokeet, joten stressitasoni olivat aika kovilla. Eron jälkeen päätinkin keskittyä vain toipumiseen ja antaa itselleni luvan ottaa muuten iisisti. Tämä tarkoitti sitä, että annoin itselleni luvan syödä mitä huvittaa, bilettää niin paljon kuin mieli tekee ja muutenkin tehdä juuri niitä asioita, joita halusin. Lopputuloksena oli aika monta tyhjää jäätelöpurkkia sekä univelkaa ja krapulaisia aamuja, mutta se auttoi. Yritin käsitellä tunteitani myös urheilemalla, mutta valitettavasti lenkillä hikoilu teki oloni vain entistä vittuuntuneemmaksi, joten siitä ei juuri ollut apua. Mennyt kesä ei siis ollut kropalleni se kaikista hellivin, mutta muuten olo kyllä koheni.
5. En ottanut laastarimiestä
Jos jostain olen iloinen, niin siitä, etten eron jälkeen juossut välittömästi jonkun toisen miehen luo. Minun olisi nimittäin tehnyt mieli tehdä niin, ja purkaa se kaikki paska olo johonkin raa'an eläimelliseen seksiin jonkun toisen kanssa. Se olo meni kuitenkin yhdessä illassa ohi, koska en tietenkään oikeasti ollut valmis seksiin toisen miehen kanssa vielä siinä vaiheessa. Otin oikeastaan koko kesän todella iisisti deittailumielessä: kävin muutamilla treffeillä, mutta edelliseen sinkkuvaiheeseeni verrattuna miesrintamalla oli todella hiljaista. Mutta se on oikeastaan vaan hyvä juttu, vaikka vähän ärsyttikin esimerkiksi tämä tyyppi, joka teki minulle oharit.
Ja kyllähän sekin helpottaa, ettei eksänikään ole ryhtynyt eromme jälkeen sekopäisesti panemaan kaikkea mikä liikkuu tai hankkinut heti uutta tyttöystävää. Toivon hänelle toki pelkkää hyvää, mutta en kiistä ettenkö olisi helpottunut siitä, että näin on.
6. Päätin, että menen eteenpäin, enkä jää menneeseen roikkumaan
Olen ajatellut eron jälkeen moneen otteeseen, että haluaisin eksäni takaisin. Niinä hetkinä sanoin itselleni, että ainoa keino siihen on se, että päästän irti ja menen eteenpäin. Siinä ei oikeastaan voi kuin voittaa, kävi miten kävi. Joko palaisimme eksäni kanssa yhteen, ja olisin siitä onnellinen, tai sitten emme palaisi, mutta olisin onnellinen silti, koska olisin päässyt hänestä yli. Aukoton logiikka, ja hyvin on toiminut. Suosittelen kaikille.
7. Hullu kissanainen ei ole koskaan yksin
Kissastani oli suurta lohtua silloin, kun tuntui että olen maailmassa aivan yksin eikä kukaan välitä minusta. Kissani myös huomaa kun olen surullinen, ja selvästi reagoi siihen kun vaikka itken. Ensimmäisenä yönä nukahdin niin, että kissani piti tassullaan kädestäni kiinni. Kun heräsin, olimme molemmat eri asennoissa, mutta tassu oli jälleen käteni päällä. Se oli hellyyttävää. Kissani on ihana.
Tällä hetkellä voin mainiosti, eikä erotuska enää juuri muistuttele itsestään. Tai no, vähän ehkä tuli sekunniksi haikea fiilis viime perjantaina yliopiston Fuksiseikkailun jatkoilla, kun bileissä esiintynyt Mikael Gabriel lauloi pidä musta kii, älä päästä koskaan. Siinä oli hetken aika yksinäinen olo, mutta se meni nopeasti ohi, kun muistin olevani pukeutunut keltaiseen ranskanperuna-asuun ja ajatus yksinäisestä ranskalaisesta alkoi naurattaa. Eli asiani ovat suurimmaksi osaksi varsin hyvin.
Aiheeseen liittyvää:
Duosta tulikin soolo
7 x eron hyvät puolet
Mitä tehdä seksileluille eron jälkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti