Miehet tykkäävät oman kokemukseni mukaan usein tarjota ainakin ensimmäisillä treffeillä. Joka kerta sanon, että voin kyllä ihan hyvin maksaa itse oman osuuteni, mutta harvemmin kukaan siihen suostuu. Toki tällainen herrasmiesmäinen käytös on ihanaa, mutta tavallaan se myös ahdistaa, koska en halua antaa vaikutelmaa, että haluaisin jollain lailla hyötyä toisesta taloudellisesti. En myöskään tykkää olla kenellekään velkaa, ja vaikka kyse olisikin tarjoamisesta, tulee siitä silti vähän sellainen olo, etteivät puntit ole tasan. Ja helposti hiipii mieleen kela, että jos se toinen ei tarjoakaan hyvää hyvyyttään vaan olettaa jotain vastineeksi. En tahdo joutua harrastamaan seksiä kenenkään kanssa siksi, että kuittaisin sillä velkani. Hyi.
Okei, en ole ikinä tavannut miestä joka kuvittelisi voivansa ostaa minulta seksiä viinilasillisilla, mutta jostain se ajatus kuitenkin tulee päähän. Että en tiedä kuinka järkevää on sellaista edes miettiä, mutta joka tapauksessa ainakin tarjoudun aina maksamaan oman osuuteni.
Monelle jätkälle se tarjoaminen tuntuu kuitenkin olevan tosi tärkeää, en tiedä onko kyseessä opittu tapa vai mihin se liittyy. Tavallaan en pistä sitä yhtään pahakseni, koska kyllähän siinä aika paljon rahaa säästää. Ei minulla olisi varaa käydä ulkona syömässä tai juomassa yhtä usein kuin nyt, jos maksaisin aina kaiken itse. Välillä deittini saattavat haluta mennä myös sellaisiin paikkoihin, joihin minulla ei olisi varaa, ja sen tiedostaen usein tarjoavat auliisti. Vähän omatunto kyllä kolkuttaa silloinkin, kun ajattelen olevani hirveä hyväksikäyttäjä ja siipeilijä, mutta jos toinen on päättämällä päättänyt maksaa, niin en viitsi vaivautua periaatteen vuoksi siitä tappelemaan.
Pakko myös myöntää, että onhan se mukava huomionosoitus, jos toinen haluaa tarjota. Ja kyllähän se jonkinlaisesta kiinnostuksestakin kielii, varsinkin tapailun edetessä. Monille miehille kiintymyksen osoittaminen esimerkiki sanoin voi olla vaikeaa, niin asioiden tarjoaminen on yksi vaihtoehtoinen tapa yrittää sitä näyttää. Ja osaan sitä kyllä arvostaa, koska minulle raha ei ole koskaan kasvanut puissa, enkä itse ikinä tarjoaisi mitään kenellekään, josta en todella välittäisi.
Olen tosi huono vastaanottamaan ritarillisia eleitä, kuten ovien avaamista tai sitä, että päälleni autetaan takki. Minusta se tuntuu jotenkin alentavalta, siltä kuin toinen kuvittelisi, etten itse osaa. Tarjoamisen kanssa on tavallaan vähän sama: tunnen, että toinen kokisi joutuvansa huolehtimaan minusta, vaikka hyvin pystyisin itsekin. Itsenäisyys on aina ollut minulle hyvin tärkeää, ja inhoan sitä, että joku yrittää holhota. Vaikka harvoinpa kukaan kai ajattelee treffejä tarjotessaan, että tekisi sen siksi ettei toinen siihen kykene.
Toisaalta pienestä budjetista huolimatta jonkun yhden viinilasillisen hinta nyt ei kuitenkaan ole sellainen, että siitä jaksaisin sen enempää kriiseillä. Joten en tulevaisuudessakaan aio liikaa ahdistua siitä, jos joku haluaa minulle tarjota. Ja ehkä rahatilanteeni kohenee joskus sen verran, että voisin itsekin tarjota useammin!
Aiheeseen liittyvää:
Iidan matkassa: Kuka maksaa ekat treffit?
3 kommenttia:
Totta tuo.. Miehenäkin tulee heti ekana tuommoisesta skenaariosta mieleen että täytyy olla jotain takaa ajatuksia. Oikeampi ajatustapa ehkä on niin että se joka kysyy lähdetkl niin olisi valmis auttamaan maksussa jos toinen sanoo ettei budjetti riitä...riippumatta kysyykö mies vai nainen.
Ilman yhtään taka-ajatusta olen useimmiten tarjonnut ekoilla treffeillä, ja teen niin toisillakin jos on varaa. Minulle tulee vaivautunut olo, jos joudun kysymään seuralaiselta osallistumista laskuun. Rahasta puhuminen on suomalaisille vaikeaa.
Perinnehän tulee ajalta jolloin naisilla ei varsinaisesti ollut rahaa käydä ulkona. Mies on ennen vanhaan ollut se joka taloudessa tienaa. Nykyään heittänyt jossain määrin häränpyllyä tuo todellisuus, mutta asenteet ei seuraa perässä yhtä nopeasti.
Vinkkinä, jos ei halua kokea olevansa siipeilijä, sovi laskun maksamisesta puoliksi ennen ravintolaan menoa ja pidä siitä kiinni laskua tilatessa. Tarjoilija yleensä kysyy laitetaanko samaan vai erikseen, siinä voi avata suunsa kumpi vaan. Jos mies sen tekee ja pyytää erikseen, on helposti ainakin itsellä fiilis että se meni nyt väärin.
Jan Andersson: Totta tuo, että kysyjän vastuulla pitäisi olla jeesata maksussa, jos ehdottaa jotain mihin toisella ei ole varaa. Mulla se vaan menee yleensä niin, että harvemmin ehdottelen mitään kallista, kun ei ole varaa :D
Jarno: Toi on niin totta, että rahajutut on iso tabu suomalaisille. Ja joo, just ton perinteen takia mua ahdistaa jos miehet tosi auliisti tarjoavat, koska siihen perinteeseenhän kuului tavallaan sekin että miehen kuuluu "huolehtia naisesta". Eli jos joku on tosi innokkaana tarjoamassa eikä "anna" maksaa omaa osuutta, niin välillä käy mielessä, että asettaako tuo nyt minua mielessäni johonkin antiikkiseen naisen rooliin. Sanonkin aina että voin kyllä hyvin maksaa oman osuuteni, mutta toisaalta en kyllä ala vängätä vastaan jos mies silti haluaa tarjota. Rahansäästö on aina rahansäästöä :D kiitos kommentista!
Lähetä kommentti